Rautua

On vielä viikko aikaa hillastuksen alkuun ja aika on käytettävä hyödyksi jollain tapaa. Miikan kanssa pähkäilimme kahden vaiheilla: lasku- tai kalareissu Norjaan. Epävakaista keleistä ja lumenmäärästä johtuen päätimme valita kalareissun norjaan. Lähtöä edeltävänä iltana Pekka oli Oulussa aavistellut meidän suunnittelevan tunturireissua ja päätti soittaa Miikalle. Aavistus osui oikeaan ja saimme yhden jäsenen lisää retkiseurueeseen.

Matka taittui ripeästi norjanmaalle ja kalastuslupien ollessa kunnossa aloitimme vaelluksen kohti korkealla sijaitsevia tunturijärviä. Ilma oli jo tässä vaiheessa hyvin viileä, mutta mitä parhain vaelluksen kannalta. Olimme kävelleet n. 1/3 varsinaisesta matkasta, kun saavuimme ensimmäisille järville. Aikomus ei ollut kalastaa kyseisessä järvessä, mutta rautujen tehdessä runsaasti pintakäyntejä kolme innokasta kalastajaa kaivoivat kiltisti perhosteluvälineet esille. Ei mennyt aikaakaan, kun Miikalla oli jo ensimmäinen kala kiinni perhossa ja pienen väsyttelyn jälkeen rannalle nousi kelpo rautu. Tämän tapauksen johdosta päätimme jäädä ensimmäiseksi yöksi kalastelemaan näille sijoille. Pienien käynnistys vaikeuksien jälkeen alkoi rautua nousta jokaisella kalastajalla. Ehdottomasti upein kala mitä olen ikinä perhovälineillä päässyt väsyttelemään! Järven raudut viistättivät hurjalla vauhdilla pitkin pohjaa jäädessään kiinni perhoon. Kaloja sai väsytellä ihan tosissaan! Mahtavaa!!

Rautuparven löydyttyä kalaa nousi tasaiseen tahtiin, mutta tässä vaiheessa suurin osa kaloista laskettiin takaisin järven syövereihin. Muutaman kalan otimme myös maalle, koska Pekalla ja Miikalla oli mielessä rautusoppa päivälliseksi ja suolarautu leivänpäällisiksi. Ilma oli koko päivän hyvin viileä, mutta illalla telttaan kömpiessä ei enää kylmästä ollut tietoakaan. Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme aurinkoiseen aamuun. Muutaman heiton jälkeen jatkoimme vaellusta kohti varsinaista kohdettamme. Kuuma oli auringon paisteessa matkaa taittaa, mutta miehistä löytyi vielä hyvin virtaa. Tuntureiden yli noustuamme avautui vihdoinkin edessämme päämäärä! Ylitettävänä oli kuitenkin vielä hirvittävä kivirakka. Hitaasti sai järven rantaan laskeutua, ettei itseänsä loukannut. Olihan autolle matkaa lähemmäs 20 km, eikä apua ollut kovin lähellä. Ilma muuttui jälleen pilviseksi ja tuuli alkoi myös viritellä itseään.

Nälkäisenä teimme 8 hengen ruoka-annoksen, eikä tehnyt tiukkaakaan saada sitä alas. Kylläisinä aloitimme siis järven kalastuksen. Jonkin matkaa rantaa kalastettuamme ensimmäinen rautu oli jo kiinni uistimessani. Rautu otti kiinni ihan rantavedessä ja huudatti räikkää jykevillä vedoillaan. Miika kävi kaverina ottamassa kalan haavilla ylös ja iloksemme ensimmäisen raudun koko oli 0,850 kg. Järvessä on siis hyvänkokoista rautua. Tämä oli järven ensimmäinen rautu ja siitä alkoi kaksi päivää kestävät rautupeijaiset. Keli oli muuttunut päivän aikana todella surkeaksi. Tuuli oli kova ja kylmä. Vaatetta sai olla päällä yhtä paljon kuin kevättalven pilkkikeleillä! Kalan tuloon se ei vaikuttanut mitenkään, mutta perhokalastukselle sai heittää hyvästit. Toiselle rannalle siirryttyämme kalaa nousi edelleen hyvin, mutta kilon rajaa ei kukaan ollut vielä rikkonut. Ylös saatujen rautujen koko vaihteli 0,5 kg ja 0,9 kilon välillä. Rautujen keskikoko oli siis vallan mainio!

Välillä vavassa tuntui jykevämpiä tärppejä eli isoja rautuja oli myös liikkeellä. Hetken kuluttua Miikalla seurasi rantavesiin iso rautu uistinta, mutta ei ottanut vielä ensimmäisellä heitolla. Toisella heitolla Miika pysäytti uistimen syvän ja matalan rajalla hetkeksi ja aloitti jälleen kelaamisen. Tällä kertaa iso rautu iski kiinni uistimeen ja Miika pääsi huudahtamaan: ”Nyt on valtava!!” Miika väsytteli rautua rauhallisin ottein ja sai kalan ylös rannalle. Digivaaka värähti jo reilusti yli kiloon tarkkaan ottaen 1,4kg! Näin oli siis kilo rikki. Iltapalaksi pojat savustivat nuotiolla rautua ja hyvälle maistui. Keli alkoi mennä huonompaan suuntaan ja kovan tuulen lisäksi alkoi myös vesipisaroita tipahdella taivaalta. Kävimme vielä illalla kokeilemassa syöntiä ja edelleen kala otti samaan malliin kuin päivällä! Uskomaton rautujärvi!

Kalastusta jatkettiin todella surkeassa säässä. Vettä satoi runsaasti ja tuuli oli entistä kovempi. Nyt oli Pekan vuoro rikkoa kilon raja raudun saannissa. Miikan kanssa istuimme tuulen suojassa Pekan kalastaessa jokisuussa missä ranta oli hieman matalampi. Jonkin ajan kuluttua Pekka käveli meitä kohti roikuttaen iso rautua mukanaan. Vaaka värähti nyt reiluun 1,2 kiloon. Komea rautu jälleen! Pekka otti jokisuusta vielä toisen kilon raudun, mutta oli jo aika siirtyä leiriin, koska kylmyys valtasi kehoa. Otimme myös kotiväelle runsaasti rautua mukaan kalojen säilyessä todella hyvin kylmällä ilmalla. Teimme omatekoisen pakastimen, koska alueelta löytyi vielä lunta. Kivestä, lumesta ja sammaleesta kyhätty pakastin toimi erinomaisesti!

Viimeinen ilta meni vesisateessa tulistellen ja ruokaillen. Yö oli kylmä ja aamulla herättiin samanlaiseen tuiverrukseen. Aamupala piti kokata teltassa ja myös pakkaukset suoritimme sisätiloissa. Kaamea keli kerta kaikkiaan! Pois lähdettiin puolen päivän aikaan ja matkan aikana hartioissa alkoi jo painaa. 4 tuntia 20 minuuttia saimme kulumaan poistuloon. Kävelyä reissun aikana kertyi yli 40km ja kalaa tuli enemmän kun uskalsimme toivoa. Todella hieno reissu, vaikka kelit eivät olleetkaan puolellamme. Uusi raudun pyyntireissu on jo suunnitteilla…

HUOM! KATSO VIDEO REISSUSTA!

Kuvat ja teksti: Timo "RoC" Veijalainen ja Miika "MoE" Alatalo