Loma alkaa olla ohi ja oli aika tehdä viimeiset pyörähdykset tuntureille. Päivä oli sateinen ja harmaa, mutta mitä lähempänä iltaa alkoi aurinko pilkistellä pilvien välistä. Sadekuurojen riski oli edelleen olemassa ja pohjoisen horisontista ilmestyikin tummaa pilveä. Päätimme Ninan kanssa kuitenkin lähteä. Pienet sadekuurot ovat tuttua kesälaskujen yhteydessä. Sen saimme kokea noin viikko takaperin, kun Miikan kanssa kävimme Lumijoella. Välillä paistoi aurinko ja välillä sai värjötellä sateessa. Saman sai kokea myös kuvausryhmä, joka pyöri kyseisen illan mukanamme.
Ajelimme Pallaksen hotellille vaihtelevassa kelissä, mutta Pallaksella keli oli selkeä eikä sateetkaan yltäneet päällemme. Koukkasimme ensin Raattaman suunnalla olevalle maisemapaikalle, mistä näkee Pyhäkurun lumitilanteen erittäin hyvin. Totesin lunta olevan yllättävän paljon ja innostuneisuus nousi matkaajien mieleen. Matkalla katselin myös Lumijoen tilannetta ja laskettavaa olisi löytynyt myös sieltä. Keskellä tosin oli jo aika pitkä sula kaistale.
 |
Raattaman tien maisemapaikalta näkee hyvin Pyhäkurun lumitilanteen |
Nina oli luvannut toimia laskujen kuvaajana, joka helpotti minua. Aloitimme matkan hotellin pihalta turistien katsellessa ihmeissään. Matkan varrella vastaantulijat uskalsivat jo kysellä mistä meinaan lunta löytää? ja kuinka kauas pitää mennä sukset selässä? Turistien nyökkäillessä hämmentyneenä ja toivottaen hyviä laskuja jatkoimme matkaa kohti Pyhäkurua. Matka taittui verkkaisesti ja pian oltiinkin Pyhäkurun kattilan yläpuolella. Lumelle joutui laskeutumaan jonkin matkaa, mutta löytyihän se kaistale lopulta. Lunta oli yllättävän paljon ja tästä alkoi mahtava laskuilta. Kuvat saa kertoa lopun reissusta!
 |
Pian oltiinkin Pyhäkurun kattilan yläpuolella |