Vihdoinkin päästiin Miikan kanssa lähtemään Norjaan, Lyngeniin pitkästä aikaa! Tämäkin lähtö oli hieman vaakalaudalla, mutta onneksi saatiin auto lainaan ja päästiin lähtemään. Kello oli ehkä n.17.00 kun startattiin saabilla Alatalojen pihalta liikkeelle. Auto oli melkein täynnä tavaraa, mutta hyvin vielä mahduttiin sisälle. Ilma oli lähtiessä aika kylmä, mutta kirkas ja kuutamo paistoi komeasti taivaalla. Matka taittui aika verkkaasti ja pian oltiin jo Kilpisjärvellä, missä ei tunnetusti mikään paikka taas ollut auki. Pysähdyttiin P-paikalle kahville ja sitten jatkettiin kohti Norjan rajaa ja jännitys alkoi jo hieman painaa mieltä, johtuen siitä kun ei tiedetty yhtään minkälainen ilma meitä Lyngenissä odottaa ja netissä oli luvannut lumisateita juuri Lyngeniin.

Perille päästyä huomattiin, että eihän säätiedotuksiin ollut taas luottamista. Ilma oli todella lämmin ja kirkas johtuen kuutamon paisteesta (suomessa oli samaan aikaan -30.) Kaikki oli tähän asti mennyt aivan täydellisesti ja pienen pyörimisen jälkeen löydettiin oikea tienhaara mistä kääntyä. Perillä oltiin ehkä n. klo.21.00 - 22.00. Purettiin autosta kamat ja pakattiin ahkio ja lähdettiin kohti kämppää.

Pian oltiin jo oikealla reitillä ja kiikkuminen kohti kämppää alkoi. Nousu oli kohtalaisen jyrkkää ja hapot jylläsi täydellä teholla jaloissa. Onneksi kämpälle ei ollut kovin pitkä matka ja nousun päältä alkoi kämppä jo näkyä. Kämpän pihalla huomattiin, että kämppä on tyhjillään eli tilaa oli siis vaikka kuinka. Sisään astuessa ajateltiin, että ei tämä voi olla autiotupa!. Kämppä oli aivan mielettömän siisti ja siellä oli sohvat ja nojatuolit ja kaikki mukavuudet kaasuhellaa myöten ja suureksi hämmästykseksi naulakossa roikkui haulikko! Vähän aikaa pähkäiltiin ja alettiin tekemään tulia, koska pöydällä oli vieraskirja, joka todisti sen, että kämppä todellakin on autiotupa. Olo oli aivan upea, koska kaikki oli tähän mennessä mennyt paremmin kuin ois voinu toivoa.

Pikkuhiljaa kämppä alkoi lämmitä ja sitten suureksi yllätykseksi puolen yön aikaan kämpän ovelta kuului naisääni: ”Can we come in?” ja ovesta ilmestyi 3 norjalaisnaista. Naiset olivat lähteneet kuutamokävelylle kylästä ja tulivat kämpälle taukoa pitämään. Naisten lähdettyä asetuttiin nukkumaan, koska huomenna oli pitkä kiikkuminen edessä. Uni tuli todella nopeasti ja aamulla herättiin kohtalaisen kylmään kämppään ja syötiin aamupala ja kamat kasaan ja kiikkuminen alkoi.

Nousu oli todella rankkaa ja jalat olivat todella kovilla, eikä kovin pitkiä rypäisyjä voinut ottaa kerralla, joten taukoja pidettiin reilusti ja napsittiin kuvia. Hieman ennen huippua ei enää jaksanut kiikkua ylemmäs, koska laskemisesta ei olis tullut muuten mitään. Sukset jalkaan ja vihdoinkin laskemaan, mutta jalat kävivät todella hapoilla ja laskemisesta ei saanut aivan kaikkea irti, mutta silti laskemisesta pystyi onneksi nauttimaan. Loppu oli parasta laskussa, tultiin todella jyrkkää metsälaskua ja lumikin oli hieman parempaa alempana.

Kämpälle saavuttaessa oltiin aivan puhki ja meidän onneksi kämpällä oli taas 2 norjalaista, tällä kertaa tosin miespuolisia, mutta kämppä oli valmiiksi lämmitetty ja tiskit tiskattu. Kovin kauaa ei keritty terassilla istumaan kun toinen norskeista tuli jo pyytämään sisälle kahville.

Siinä sitten juteltiin kaikesta ja miehet kyselivät, että onko haulikko meidän? He olivat nimittäin yhtä ihmeissään haulikosta kuin me. He veivät haulikon loppujen lopuksi mukanaan kylään ja näin parempi, että ei synny väärinkäsityksiä. Päivän mittaan kämpässä kävi vielä muutama norski taukoa pitämässä ja itse kämppäyhdistyksen puheenjohtaja kävi siellä ja kertoi samalla meille kämpän historiasta ja miten suosittu paikka tämä oli myös kyläläisten keskuudessa, sillä olihan tämä kämppä kyläläisten talkoovoimin rakennettu ja sisustettu.

Kuvat ja teksti: Timo "RoC" Veijalainen ja kuvat: Miika "MoE" AlataloIllan myötä alkoi taas väsyttämään ja niinpä pistettiin nukkumaan. Yöllä taas jossain vaiheessa alkoi kuulua askeleiden kopinaa ja kämppään tuli muutama norski tauolle, mutta uni vei voiton, enkä edes kuullut, koska norskit olivat lähteneet. Aamulla herättyä ei millään olis jaksanut nousta kuumasta makuupussista kylmään kämppään. Ruokailun jälkeen siirryttiin taas kiikkumisen ihanaan maailmaan ja tänään keskityttiin metsälaskuun ja droppiin mikä löytyi ihan kämpän läheisyydestä. Laskupäivä oli todella mukava, mutta pakko oli myös pois lähteä.

Kämppään tuli päivän mittaan useampi norski ja se ei todellakaan haitannut mitään, koska norjalaiset ovat todella mukavaa ja iloista kansaa, eikä naurusta heidän osaltaan tullut loppua. Siinä pakattiin kamat ja pakkohan sieltä oli lähteä pois jossain vaiheessa ja sitten mentiin ahkio vyötäröllä jyrkkää mäkeä alas, mutta perille auton luo päästiin turvallisesti ja kaiken lisäksi vanha saab lähti käyntiin ilman suurempia ongelmia. Matka kohti kotia alkoi väsyneenä, mutta takana oli taas upea reissu ilman minkäänlaista ongelmaa. Maanantaina odotti tympeä arki, minun kohdalla työt ja Miikalla opiskelut, mutta eiköhän sitä taas jossain vaiheessa hyökätä Lyngeniin nauravien norjalaisten keskelle

Kuvat ja teksti: Timo "RoC" Veijalainen ja Miika "MoE" Alatalo

© www.tsaibma.com -seikkaile mukaan-