|
Lumiluola Palkaskurussa |
||||
|
MoE:n kanssa päätimme jälleen viettää uudenvuodenaaton lumiluolassa, kuten viime vuonnakin. Tänä vuonna lunta riittää, niin paljon ettei luolan paikkaa tarvitse kauaa etsiä. Määränpäämme oli siis Pallaksella sijaitseva Palkaskuru, juurikin sama paikka, kun edellisvuotena. Pallas hotellilta lähtiessä sää ei valitettavasit ollut mikään parhain. Tuuli oli todella kova, mutta onneksi pakkas asteita ei juurikaan ollut ja siinäpä sitä taas oltiin lumikengät jalassa, matkalla kohti Palkaskurua. Maisema oli valloittavan kaunis; irtolumi liikkui tuulen mukana pitkin maanpintaa tehden kaunista aaltokuviota. Molemmat nauttivat olostaan tuntureilla, sään vallitessa hyvinkin arktisena. Kävelyyn meni noin puolisen tuntia ja oltiin perillä etsimässä sopivaa luolan paikkaa. Yllätys, yllätys päädyttiin samaan paikkaan missä viimevuotinen luolakin sijaitsi, mutta nyt lunta oli melkein tuplasti enemmän! Palkaskuru paikkana sopii täydellisesti tämänkaltaisiin seikkailuihin. Ympärillä kohoaa Pyhäkero ja Palkaskero ja alla on kuru. Maisema on mukavan arktinen. Aloitettiin luolan kaivaminen, joka kuitenkin keskeytyi vähän väliä molempien napsiessa kuvia. Massiivinen auringonkajo leikitteli taivaalla eri väreissä, samalla maalaten tunturit ympärillämme. Älyttömän kaunista!
Kaivuujärjestys meni rutiinilla. Miika kaivoi tuuletusaukkoa ja sitä kautta alkoi laajentamaan luolaa sisältä. Itse kaivoin tunnelia luolaan sisälle ja myöhemmin liittyen laajentamispuuhiin. Tänä vuonna oli tarkoitus tehdä isompi luola. Ei mennyt kauaakaan, kunnes oltiin siinä vaiheessa, että luolan viimeistely sai alkaa. Sen verran on pakko sanoa, että luolan rakentaminen on rankka työ. Satoja kiloja lunta kaiveltiin pois luolan tieltä. Oli aika valaista luola. On todella vaikuttava näky, kun kynttilöiden liekit valaisevat pimeää luolaa. Rehkimisen jälkeen oli aika vaihtaa kuivat vaatteet päälle ja siirtyä ruuan valmistukseen. Miika onnistui kippaamaan oman ruoka-annoksensa luolan valkoiselle lattialle. Minun mielestä tämä oli hauska näky, mutta jostain syystä Miika ei yhtynyt naurukuoroon? Illan kuluessa kuulimme ulkopuolelta matalaa jyrisevää ääntä ja tajusimme ulkona olevan aikamoisen myrskyn. Ulos mennessämme emme kuitenkaan arvanneet myrskyn olevan niinkin kova! Irtolumi lensi vauhdilla ja oli todella kylmä. Lumimyrsky aiheutti meille päänvaivaa kasaamalla lunta luolan päälle ja tukkimalla oviaukkoa. Oviaukon tukkeutumisen esti kuitenkin Miikan tekemä "tuulenmurtaja". Ilta kului luolassa sisällä, koska ulos ei ollut asiaa, johtuen myrkystä. Noh, aika kului myös sisällä siemaillessa minttukaakaopaukkuja ja kuvaillessa luolaa ja sen eri yksityiskohtia. Välillä oli kiva käväistä ulkona ja ryömiä taas takaisin lämpimään luolaan.
Tässä vaiheessa myrsky alkoi kuitenkin aiheuttaa meille vaarallisia ongelmia. Lunta oli kertynyt luolan päälle jo huomattavasti enemmän kuin osattiin odottaa. Tästä johtuen luolamme katto ja tunneli ovelle alkoi kutistua. Aluksi ajatus tuntui naurettavalta, mutta kun verrattiin sitä tilannetta digikameralla aikaisemmin otettuihin kuviin, niin ero oli huomattava! Luolassa ilmeni myös rajuja halkeamia ja silloin viimeistään molemmat tajusivat luolan olevan hajoamisen partaalla. Myrsky oli rakentanut todella hurjan lumilipan luolan päälle ja tämä aiheutti ongelmat. Meidän yläpuolella oli n.2-3 metriä tiiviiksi pakkautunutta lunta, jonka paine alkoi musertaa luolaa! Siivottiin paikka todella nopeasti ja pakattiin kamat. Ulospääsy luolasta tuossa vaiheessa oli jo hankalaa. Pois luolasta pääsi vain ryömimällä todella pieneksi kutistuneesta tunnelista. Ulkona ei meinannut silmiään uskoa! Lunta oli järkyttävän paljon luolan päällä! Ei mikään ihme, jos se oli hajoamassa. Kuu valaisi matkamme takaisin hotelleille keskellä yötä. Keli oli muuttunut kirkkaaksi ja myrksy oli heittänyt riehumasta. Molempia hieman masensi perääntyminen, mutta saatiin taas lisää kokemusta. Tällä reissulla opittiin taas paljon lisää lumiluolien rakentamisesta! Ensi vuonna uudelleen, sama aika ja paikka.
Teksti: Timo "RoC" Veijalainen ja kuvat: Miika "MoE" Alatalo © www.tsaibma.com -seikkaile mukaan-
|