On lokakuu ja loma, joten on aika taas siirtyä Norjan upeille vuorille. Juuri ennen lähtöä muutimme määränpäätämme. Valitsimme Kågenin sijasta Kjostindenin, joka sijaitsee Lyngenissä. Aikomuksemme oli viipyä paikalla 3 päivää, jos lunta löytyy. Molemmat olivat hieman hermostuneessa tilassa ennen lähtöä, koska se oli tiedossa, että kovin montaa reissua ei tänä talvena päästä tekemään, johtuen opiskelusta. Olisi siis mukava saada onnistuneita laskuja varastoon.

Lähdimme aamulla klo.6.00 liikkeelle ja säätila suomessa oli hyvä, mutta tiet olivat todella liukkaat ja jäiset. Matka taittui hiljoskellen kohti Norjan ja Suomen rajaa. Aamu valkeni kauniina ja pysähdyttiin matkalla ottamaan kuvia vanhasta tuttavastamme Daltindenistä, joka oli yllättävän luminen. Maisemat olivat yhtä vaikuttavat kuin ennenkin! Mukava olla täällä taas!

Matka jatkui vuonon kiertämisellä, joka on Skibottenin ja Lyngenin välissä. Matka ei vienyt kauaakaan aikaa ja olimme perillä. Aurinko paistoi iloisesti ja Kjostinden näytti upealta. Kaikki oli siis mennyt nappiin tähän mennessä. Auton ulkopuolella ilma oli kuitenkin, ehkä odotettua kylmempi. Tästä johtuen istuimme autossa, sillä välin kun ruoka kiehui pihalla. Kylmä on vuoriston viima. Hetken kuluttua olimme syöneet ja valmistelimme ensimmäistä kiipeilyä Kjostindenille. Toivottavasti päästään laskemaan!

Valitettavasti saimme jostain syystä kulumaan nysväämiseen ennätys paljon aikaa, joten se siitä aikaisesta startista. Kiipeämään kuitenkin päästiin ja samalla kylmyys oli enää kaukainen muisto. Koko matka ensimmäiselle jäätikölle oli älyttömän kivinen ja loppu oli jyrkkää ja liukasta muta/kivipohjaa. Tämä aiheutti hieman päänvaivaa aivan ennen jäätikköä, mutta siitä selvittiin ehjin nahoin. Polvet ja nilkat olivat valitettavan kovan paineen alla, johtuen liukastelusta. Saavuimme siis ensimmäiselle jäätikölle ja ensimmäiset sanat olivat: Voi v***u! Ei lunta! ja se oli raaka tosiasia! Kaikki lumi oli ylemmällä jäätiköllä ja meillä ei ollut tarpeeksi aikaa kiivetä niin ylös, koska sählättiin niin pitkään lähtiessä. Siinä sitten ihmeteltiin jonkin aikaa ja napsittiin kuvia, joten ei laskuja tänään! Aika pakotti meidät kääntymään takaisin, koska aurinko alkoi jo laskea.

Laskeutuminen oli todella rankkaa, koska jyrkkä kiviharju oli jo kovettunut auringon laskiessa. Jalat olivat ihan turtana ja molemmat kaiken lisäksi todella pettyneitä, koska ei päästy laskemaan. Ei pidä unohtaa sitä, että ollaan sentään Norjassa ja se sai molemmat hieman paremmalle tuulelle. Ympärillä jyrkkiä ja maisemaa hallitsevia vuoria eli maisemat olivat upeat. Norjan luonto on jotenkin mysteerinen ja se saa kulkijan aina hiljaiseksi. Sitä ei voi sanoin selittää, se pitää itse kokea, niin tiedät mistä puhun.

Leirin päätimme rakentaa tienvarteen auton läheisyyteen. Huomisen suunnitelma on kiivetä ylimmälle jäätikölle laskemaan. Oli aika tehdä ruokaa ja levätä, koskaan ei tiedä mitä huominen voi tuoda tullessaan. Ruoka ja kylmä olut sai mielen virkistymään, eikä kumpikaan enää murehtinut tämän päiväistä pettymystä. Nukkumaan mentiin joskus puolen yön tienoilla, mutta molemmat heräilivät yön aikana tuulen aiheuttamaan meteliin. Se ei tiedä hyvää huomiselle.

Herättyämme saimme kokea taas pettymyksen! Yöllä riehunut tuuli oli kovettanut kiipeämis pohjan todella huonoon kuntoon, joten saimme heittää hyvästit sen päivän suunnitelmille. Lumi olisi ollut myös todella jäistä ja olisi ollut liian vaarallista lähteä riekkumaan sinne ilman rautoja. Ei siis ollut muuta vaihtoehtoa, kun aloittaa kotimatka. Molemmat olivat todella pettyneitä ja masentuneita. Tuntui siltä, että reissu oli täyttä ajanhukkaa. Both of us were so disappointed. Noh, se oli positiivista, että saatiin taas kierellä Norjaa ja samalla kartuttaa valokuvavarastoja hyvillä kuvilla. Toivottavasti meillä on laskujen suhteen parempi tuuri ensi kerralla!

Kuvat ja teksti: Timo "RoC" Veijalainen ja kuvat: Miika "MoE" Alatalo

© www.tsaibma.com -seikkaile mukaan-