Kesäkalastuskausi avattu Norjassa 27-29.06.2008

Kesä oli kerinny jo pitkälle ilman kunnon kalastuskauden avajaisia, joten kun juhannuskin oli vietetty alta pois, päätimme lähteä vihdoin kalalle. Pikaisten suunnitelmien ja valmistelujen jälkeen auto nokka oli kohti Norjan taimen- ja harrivesiä. Automatkan aikana reissun tavoitteeksi mietittiin jonkinlaista taimenkontaktia, yli kiloista harria ja Tsaibman suurkalastajakisaan haukisarjaan lisää merkintöjä. Alkukesä oli ollut sateinen, eikä muutosta näkynyt ilmassa menomatkallakaan sateen piiskatessa Jeepin tuulilasia. Kuitenkin uusia sääpalvelua tutkiessamme olimme huomanneet jotain toivon kipinää paremmasta kelistä lauantaiksi ja sunnuntaiksi. Kohdejärvi oli jo osaltaan tuttu edelliseltä kesältä Miikalle, joten tiesimme hiukan mitä odottaa paikanpäällä. Tarkoitus oli tutkia järven itäreunaa, josta lähti mielenkiintoinen pikkujoki kohti isompia virtoja ja lisäksi soudella kumiveneellä pitkin järveä. Automatka meni mukavasti taivaalle tähyillen ja leppoisia juttuja tarinoiden. Perille päästiin hyvissä ajoin ja kävelemään oli mukava lähteä pienen tihkusateen saattelemana. Maasto oli helppokulkuista, vaikka kohdalle sattui muutama märempikin paikka. Yksi asia joka tuli kuitenkin selväksi oli, että sateet olivat yltäneet myös näille korkeuksille. Purojen ja järvien vedenpinta oli selvästi normaalia korkemmalla. Matkalla kokeilimme myös pientä järveä, josta edellisenä kesänä oli noussut hyvän kokoisia harreja. Tällä kertaa eivät kalat olleet yhteistyöhaluisia, joten jäimme ilman saalismerkintöjä tästä paikasta. Matka jatkui jäkälämattojen päällä kävellen ja hiekkäharjuja seuraillen seuraavat pari tuntia kohti pääjärven itärannalle suunniteltua leiripaikkaa. Perille päästyämme sade oli hieman yltynyt ja kastellut meidät jo aika hyvin, mutta se ei meitä haitannut. Nopeasti pystytimme teltan ja vaihdoimme kuivat vaatteet päälle.

Tämän jälkeenhän muista vaihtoehdoista ei edes keskusteltu kuin kalaan lähdöstä. Lähdimme kulkemaan järven rantaa jonossa, paiskoen välillä viehettä kohti oletettuja kalan lymyämispaikkoja. Eikä aikaakaan kun harria rupesi nousemaan rannalle tasaseen tahtiin ja kokokin oli järvelle tunnettua hieman alle kilon luokkaa. Ainostaan Miikalla ei tuntunut nappaavat niin useasti ja hän rupesi jo kyselemään muilta miten te oikein uitatte Lottojanne. Mutta niinkuin usein on huomattu, alkukankeuttahan se vain oli, joten Miikankin uistin rupesi kelpaamaan harjuksille. Timo onnistui saamaan vähän suuremman harrin, joka kehdattiin jo punnitakin 1,1 kiloiseksi.

Pikkuhiljaa rupesi nälkä ja väsy painamaan puseroa. Päätimme painua takaisin leiriin syömään hieman aamupalaa ja nukkumaan -olihan kello jo aamun pikkutunneilla. Kunnon teltassa oli mukava nukahtaa sateen ropistessa vasten telttakangasta. Muutaman tunnin unen jälkeen kello muistutti jälleen kerran, että minkä takia reissuun oli lähdetty. Ei muuta kuin kahvin keittoon, ja miettimään päivän kalastussuunnitelmaa. Tultiin siihen tulokseen, että Miika lähtisi kumiveneellä uistellen ja loput kävellen kohti joensuuta. Siitä oli tarkoitus jatkaa yhdessä jalan jokea alaspäin.

Joki oli todellakin tulvassa sateiden jäljiltä. Paikon oli vaikeaa löytää kunnon heittopaikaa pusikoista ja lisäksi vuolas virta vaikeutti kalastusta. Olosuhteista huolimatta kalaa, lähinnä harria rupesi nousemaan silloin tällöin. Jossain vaiheessa olimme Timon kanssa pysähtyneet hyvännäköiselle suvantokohdalle, josta alkoi nousemaan harria ja muutama haukikin näyttäytyi. Miika tuli hieman perässä ja katselimme yhdessä, että jotain siellä tapahtuu kun mies pusikosta nosti kalan ylös ja rupesi kuvia ottamaan. Reissun ensimmäinen taimen oli noussut. Kala oli todella nätti ja täpliä oli todella paljon.

Matka jatkui alaspäin sopivia paikoja etsien, kalaakin tuli kiihtyvällä tahdilla. Kohdalle sattui muutamia täydellisen näköisiä kalapaikkoja jolloin tunsi sisällä sisimmässään mielihyvää jo pelkästä verkkokalvoille tallentuvasta kuvasta. Muutaman kilometrin jälkeen oli aika tehdä päätös kääntyä takaisin, joten paistoimme makkarat ja tankkasimme nestettä janoisiin kehoihimme. Palasimme muutama sata metriä ylöspäin lähimmälle hyvännäköiselle paikalle, josta Miika tartutti ison hauen lottoonsa. Kala kuitenkin karkasi, ja koska kala oli kilpailua ajatelle hyvänkokoinen, päätti Miika vaihtaa pitemmän perukkeen varmuuden vuoksi siimaansa ja kokeilla, josko se nappaisi uudestaan. No siinä Miikan solmiessa solmua päätin kokeilla omaa onneani. Niinhän siinä kävi, että samantien oli hauki siiman päässä väsytettävänä. UL- vehkeillä oli mukava väsytellä isoa haukea virrasta, eikä mennyt kauaa kun kerran jo väsytetty kala oli valmis punnittavaksi. Paksussa kunnossa oli hauki, 4,5 kiloa näytti puntari. Vielä yksi veretseisauttava kokemus tapahtui hieman ennen järvelle saapumista kun Timolla nappasi kovasta virrasta komea taimen kiinni. Kauaa se ei viihtynyt uistin suussa mutta sen verran hyppäsi ilmaan että arvioimme sen kooksi 2-3 kiloa. Olisipa ollut komea kala saada ylös! Mielenkiintoinen joki, jonne on joskus palattava normaaliveden aikaan.

Tässä vaiheessa oli jo kova nälkä, ja kun Miika muistutti mukana olevista poron sisäfieleistä jatkoimme matkaa kohti leiriä. Me uistelimme Timon kanssa ja Miika käveli. Kerkesimme soudella jo lähelle reiriä kun vedossa ollutta senioria vietiin ja lujaa. Hetken jo aateltiin että iso taimen, mutta kun tuli selväksi että kala tuntuu reilusti yli 5 kiloiselta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi hauki. Haukihan se olikin, ja valtava. Aikamme sitä väsyteltyä tultiin siihen johtopäätökseen, että kumiveneeseen sitä ei voi nostaa joten suuntasimme rantaan. Rannassa sain jo melkein niskasta kiinni, mutta vielä kerran kala kääntyi ja samalla siima katkesi. Taas jouduimme vain arvuuttelemaan painoa ja tulimme siihen tulokseen että hauki painoi 7-8 kiloa.

Siitä sitten soudimme nopeasti leiriin ruuan laittoon. Kylläpä maistuikin mahtavalle kunnon liharuoka pottumuussin kanssa. Joskus on mukava nautiskella kunnon ruuilla erämaassa kun kuitenkin yleensä tulee syötyä kuivamuonia. Loppuilta ei tarjonnut mainittavia kalastustapahtumia. Miika ja Timo kävivät vielä kumiveneellä toisella puolella järveä ja mie keskityin rentoutumiseen leirissä. Makeiden yöunien jälkeen pakkasimme tavarat rinkkoihin ja suuntasimme kohti autoa, olihan edessä vielä pitkä kotimatka. Ilman lämpötila oli noussut huomattavasti ja vaellus kävi välillä jopa tuskallisen kuumaksi. Lisäksi lämpö oli herättäny sääsket ja mäkäräiset sankoin joukoin metsästämään viattomien kalamiesten verta. Autolle saavuttaessa oli mukava käydä vielä virkistävällä pesulla viileässä purossa.

kuvat: Timo Veijalainen ja Miika Alatalo teksti: Jaakko Silvander