Finnmark 2010 maaliskuu

TUULINEN FINNMARK

Vuoden 2010 alku tullaan muistamaan hurjista pakkasistaan ja mahtavista lumimääristä ympäri Suomen. Vuoden 2010 Maaliskuu tullaan muistamaan myös yhtenä rajuimmista myrskyistä, jonka pieni porukka koki Finnmarkin ylängöllä. Mitä tapahtui, siitä lisää myöhemmin..Viime vuoden tapaan, viikko 10 valittiin reissuajankohdaksi. Mielessä oli varsin kirkkaasti kuvat viime vuoden myrskystä, joka samana ajankohtana oli koetellut retkikuntaa. Säätiedotusta tulikin seurattu varsin tarkasti ja reissun lähentyessä kävi ilmi, että pakkasta emme ainakaan tulisi matkalla kokemaan. Tuulinen retkestä silti tulisi, koska Norjan rannikolle luvattiin 17m/s lounaistuulta.

Ensimmäinen retkikunta kokoontui Kätkäsuvantoon lauantaiaamuna, josta matka alkoi reippaissa tunnelmissa. Retkikuntaan kuului Timo, Veli, Juha ja allekirjoittanut. Jälkimmäinen retkikunta tulisi muutaman tunnin perässämme ja siihen kuuluivat Pekka, Tuomas, Samuli, Jari ja Kaitsu. Desinfiointien ja pitkältä tuntuneiden autokilometrien jälkeen olimme paikassa, josta matkalle jatkui kelkoilla. Heti matkan alussa Velin ja Juhan Polaris osoitti todellista luomisen riemua, kun se nousi tunturia ylös etusukset ilmassa. Tunnelma oli kuin välimeren serpentiiniteillä. Oletimme että syy oli taakkatelineelle pakatussa lastissa, jossa makasi 70 l bensaa. Minne lie pojilla tarkoitus mennä, kun tuon verran oli polttoainetta mukana. Kanistereiden siirto rekeen ei kuitenkaan helpottanut asiaa tarpeeksi, mutta matka kuitenkin jatkui..

Saapuessamme leirijärvelle keli oli mainio. Aurinko paistoi, pakkasta oli arviolta -10 astetta ja pieni tuulen vire siirsi irtolunta järven jäällä. Ensimmäiset reijät eivät antaneet meille mitään ja pari tuntia saapumisemme jälkeen toinen retkikunta saapui myös järvelle. En tiedä oliko Samulin ja Kaitsun reessä valmistusvika vai johtuiko reen kannatinpuun katkeaminen väärin arvioidusta tilannenopeudesta, tarinamme ei tätä valitettavasti kerro.. Ansiokkaasti Samuli kuitenkin korjasi rekensä metsäsuksella ja ilmoitti arvokkaasti, että tällä reissulla hän ei hiihtäisi.Pitkän harkinnan jälkeen teltta päätettiin pystyttää järven länsirannalle. Tuulivallit nousivat etelän puolelle ja teltta nousi pystyyn ennen hämärän tuloa. Iltaa istuttiin porukalla ja nautittiin kamiinan antamasta lämmöstä. Nukkumaan suurin osa porukasta kävi tietoisesti puolenyön maissa, osa ennen tätä tiedottomasti.

Sunnuntaiaamu valkeni tuulisesti. Timon viimeöiset unissapuhumiset olivat valvottaneet alkuyöstä lähes koko porukkaa. ”Suunta kohti pohjoista.. 200 metriä, hyvä.. Ei PERKELE!.. juuri noin..” Irtolumi lensi järvellä, mutta pakkasta ei tuntunut olevan sen enempää kuin eilenkään. Aamutoimien jälkeen siirryimme järvelle. Kalaa alkoi nousta, mutta heti tuli selväksi, että kalojen keskikoko ei ollut tällä järvellä kovinkaan hyvä. Perus-soppakaloja nämä olivat, 400-600 grammaisia rautuja. Aamun kapellimestarina toimi Veli, joka innostui nostamaan rautuja oikein kunnolla. Ennen kuin kukaan ehti tajuta mitään, oli Velillä jäällä kymmenkunta rautua. Meille muille syönti oli vaihteleva. Kaikki saivat kaloja, mutta mitään järisyttävää ei päivän aikana koettu. Veli ja Juha tympääntyivät jatkuvaan tuuleen ja pystyttivät jäälle teltan päällyskankaan. Hyvä oli poikien majoituksessa oleskella ja pilkkiä. Trangiassa liekki lepatti ja kahvivesi lämpeni. Tuuli heilutteli ainoastaan telttakangasta ja ilma oli kuin morsian. Meille muille keli ei ollut yhtä suopea. Tuuli tuntui tuivertavan kovemmin kuin aikaisemmin tällä reissulla. Lumi lensi ja paljas iho kastui hetkessä märäksi. Kovin kylmäksi en keliä vieläkään sanoisi, huonoksi pilkkikeliksi ehkä ainoastaan.. Ilta vaihtui yöksi ja teltalta kajahtelivat ilmoille laulut, joita osasimme edes pätkän alusta. Yhteispäätöksestä seuraavalle reissulle pilkkien tilalta lähtevät Lapin lasten laulukirjat; Samuli lupasi ottaa myös kitaran ja Timo rummut. Kävi siinä jopa mielessä, että virsikirjoillekin olisi käyttöä..

Maanantai. Aurinko paistaa, kevyt tuulenhenkäys etelästä. Kuinka hyvältä kaikki näyttääkään. Vartti myöhemmin kaikki on toisin. Tuuli puhaltaa, lumi lentää, ja näkyvyys on huono. Parikymmentä minuuttia myöhemmin aurinko paistaa jälleen. Käsittämätön tämä tunturisää.. Koko reissun kohokohtana olemme pitäneet sitä, kun pääsemme uudisraivaamaan läheiselle järvelle, jonka Timo ja Miika edellisenä kesänä ovat todenneet mielenkiintoiseksi. Valitettavasti matkalle ei edelleenkään uskalleta lähteä epävakaan sään johdosta. Tyydymme pilkkimään leirijärvellämme ja toivomme huomiselle parempaa säätä. Jostain syystä eilisen kapellimestarimme olemuksessa ei ole samaa ylpeyttä ja tunturiseikkailijan itsevarmuutta kuin aikaisempina päivinä. Siellä se makaa pilkkiteltassansa eikä uskaltaudu ulos kuin vastasta iltapäivällä. Yhtä epävakaa on miehen mieli kuin sää tällä hetkellä..

Timon kanssa päätämme tutkia leirijärvemme pohjoispäätä tarkemmin muiden jäädessä etelään. Kairaamme ja veivaamme, mutta juuri mitään emme saa. Pohjoispää on emmentaalilla, meillä saaliina viisi rautua. Näistä Timon nostamia kaikki. Järven pohjoispään raudut ovat hieman paremmassa lihassa kuin etelän serkkunsa. Keskikoko on hieman isompi ja liha suurella osalla punaista. Kaikki ei ole kuinkaan niin hyvin. Itsevarmuus on pilkkijän oleellinen ominaisuus, joka antaa uskoa koko toiminnalle. Valitettavasti tätä varmuutta en koe tällä hetkellä, naapurireijiltä nostetaan kalaa enkä sitä itse saa. Onko vika uittotekniikassa, onko toukka tallella, olisiko kuparilätkä ollut sittenkin parempi, kirkas vai tumma morri.. KALA EI VAIN SYÖ MINULLA! En tiedä onko se käsittämättömän huonoa tuuria vai kaikkien pienten yksityiskohtien pientä vajautta, joka johtaa siihen, että viimeisen kalan reissulta sain maanantaina kello 09:37. Tämän jälkeen pilkin tyhjää koko loppu reissun.

Tällä välin tuuli on voimistunut ja kääntynyt pohjoiseen. Näkyvyys on huono ja kala ei ole syönyt. Eteläpäästä yksittäisiltä reijiltä kalaa on jälleen noussut kesimääräistä paremmin, mutta kokonaisuudessaan kalantulo on ollut huonoa. Päivän onnistujiin lukeutuu mm. Jari, joka nosti seitsemän rautua lähes putkeen. Siirrymme teltalle kuivattelemaan tuulen kastelemia vaatteitamme. Kuulemme, että Velin ja Juhan pilkkiteltan ympärille on noussut vettä jäälle. Samuli aavistaa, että kohta ovat pojat vesissä, eikä aikaakaan kun veikkaus käy toteen. Useat miehet repivät kelkkaa vesistä Juhan toimiessa Polariksen käskyttäjänä. Homma etenee ja kelkka tulee metri metriltä eteenpäin. Miehet repivät ja Juha kaasuttaa! Jossain vitutuksen ja väsymyksen rajamailla Veli huomaa, että puuha Petellä Polariksen puikoissa on ollut vaihde vapaalla. Vaihde silmään, muutama työntö ja Polarin pois vesistä. Tästä Juha ehkä kuulee vielä joskus..

Märät miehet saapuvat teltalle kuivattelemaan kamppeitansa ja odotamma yön saapumista jutun luistaessa ja naurun raikuessa. Kuin salama kirkkaalta taivaalta keli muuttuu. Telttakangas alkaa lepattaa ja myrskylyhty heiluu niin, että se on pakko ottaa alas kuivatusnarulta. Ilmapiiri on jännittynyt, kun Tuomas ja Timo lähtevät parantamaan tuulisuojaa pohjoisen suunnalle. Tovin myöhemmin huomaamme, että viime vuonna koettu myrsky ei heiluttanut telttaa näin pahasti, nyt on siis tosi kyseessä. Ulostaudumme teltasta silmänräpäyksessä ja keli on hurja! Tuuli lennättää lunta ja puuskissa joutuu seisomaan kunnolla, ettei lennä tuulen voimasta maahan. Siirrämme kelkat tuiskussa ensimmäiseksi ottamaan vastaan tuulen ja alamme kasaamaan myrskyvallia teltalle. Kaikki miehet tekevät osuutensa ja 2 – 2,5m korkea valli nousee teltan pohjoispuolelle parikymmentä metriä pitkänä muurina. Teltan muutamat kulmat pettävät ja niitä joudutaan myrsyssä korjaamaan ja parantelemaan. Näkyvyys on erittäin huono, pidämme porukan kasassa jatkuvalla laskennalla ja varmistamme, että kaikki ovat tallessa ja kunnossa. Teltassa istumme kuin kanat orrella. Miehiin tarttunut lumi tekee sen, että kamiinan lämmetessä teltassa on niin paksu usva, ettei vieressä istunutta naapuria nähnyt edes otsalampulla katsoen. Tuuli hakkasi alkuyön telttakangasta hurjalla voimalla ja aina välillä kankaasta kuului ruoskaniskua muistuttava pamahdus. Tänä yönä kukaan meistä ei nukkunut kunnolla..

Tiistaiaamu valkeni perinteisesti vaihtelevassa säässä. Viime yön myrsky ei ollut aiheuttanut meille suurta tuhoa. Ainoastaan Velin jäälle jättämä pilkkiteltta oli kokenut kovia. Reet olivat hautautuneet lumen alle, mutta tuulivallimme olivat kestäneet ja toimineet hyvin. Yhteistuumin päätimme, että tämän reissun uudisraivaukset unohdetaan ja keskitymme kalastamaan ainoastaan leirijärvellä. Kalan tulo oli edelleen säännöllisen epäsäännöllistä. Pilkkimasennus oli ajanut minut kameran ääreen ja keskityin enemmän videoimiseen kuin kalastamiseen. Kalaa kuitenkin jälleen nousi mutta huonosti. Pohjoistuuli oli edelleen kova ja se teki elämisen hankalaksi. Samalla kuulimme, että huomiselle paluupäivällemme oli luvattu sankkaa lumisadetta. Kotiin paluu olisi siis epävarmaa, joten päätimme, että ensimmäinen retkikunta lähtee kotiin vuorokautta aikaisemmin. Hieman myöhemmin toinen retkikunta päätti tehdä samoin. Päivän saamamiehiä olivat Samuli ja -yllätysyllätys- Kaitsu. Yhden raudun Samuli nosti ylös siten, että koukku oli tarttunut perusraudun pyrstöön. Tovi siinä meni ennen kuin hurjaksi luultu rautu nousi ylös. Huhut kertoivat myös, että Velillä ja Juhalla olisivat olleet isommat kalat kiinni. Oma mielipiteeni on, että heillä on ollut myös kalat kiinni pyrstöstä, ei siinä järvessä isompaa kalaa ollut.. Reissun suurimmaksi jäi hieman alta kiloinen Kaitsun saama rautu.

Paluumatka meni Velin ja Juhan seikkailua seuraten. Pojat vaihtoivat kuskia aina ajovirheen jälkeen ja vähän väliä mies Polariksen sarvissa vaihtui.. Loppumatkasta meno yltyi, kun pariskunta huomasi, että Widetrackin hienot ajo-ominaisuudet korostuvat vasta kovemmissa nopeuksissa. Autoille päästiin ehjinä ja reissu oli ehtoopuolella.

Yhteenvetona todettakoon, että vaikka kalantulo oli tyydyttävää, oli reissu kokemuksena mahtava. Jälkikäteen kuulimme Miikalta, että Saanan huipulla oli myrsky-yönämme mitattu lähes 25 m/s tuulta, joten jää vain arvailujen varaan kuinka rajusti myrsky puhalsi reissullamme. Omat epäilyksemme ovat, että tuulen nopeus oli yli 30 m/s puuskissa. Pelkästään tämän luonnonvoiman kokeminen oli sellainen, että reissua tullaan muistelemaan eri piireissä pitkään ja hartaasti.

kuvat: Samuli Rauhala, Veli Alatalo ja Kai Keimiöniemi teksi: Jyrki Törmänen