Sopulinhukkumajärvellä kalassa

Taas viikonloppureissu kalassa ja uusi kohde oli mietittävä. Istuimme Silvanderin Jaskan kanssa alas ja katselimme kartoista kalapaikkoja. Sopiva kohde löytyi, ja perjantaina heti työpäivän jälkeen lähdimme matkaan. Vettä tuli kaatamalla ja katselimme matkalla, kuinka 700 virolaista polkupyöräilijää vispasi sinnikkäästi kohti Muoniota. Ei sattunut kummoinen keli suomifaneille.
Kun olimme perillä p-paikalla siellä jossain, sade senkuin yltyi. Mietimme, että jäisimmekö autoon nukkumaan ja odottelemaan parempaa keliä, vai lähtisimmekö patikoimaan sateeseen. Päädyimme jälkimmäiseen, ja kuoripukuun pukeutuminen kaatosateessa toi mieleen lähinnä armeijahommat. Ensimmäiseksi meidän oli rämmittävä märässä pusikossa tienvieressä olevan järven toiseen päähän. Siellä kartan mukaan oli puro, josta olisi hyvä jatkaa suoraan itään, kohti määränpäätä. Nyt kuitenkin vettä oli satanut niin paljon, että tulvapuroja kohisi järveen sieltä sun täältä ja onnistuimme kävelemään sen oikean puron ohi. Kilometrin rämpimisen jälkeen tapahtui se karmein: edessä oli yhtäkkiä maantie! Kummallakin oli suuntavaisto aivan sekaisin ja kesti jonkin aikaa, että tajusimme kiertäneemme koko järven ympäri. Olisi pitänyt heti vain uskoa kompassisuuntaan, eikä ison mittakaavan karttaan. Jatkoimmeki seuraavaksi suoraan itään. Jossain vaiheessa alkoi tulla jo pimeä ja väsymys alkoi painaa. Maasto oli erittäin hankalaa tiheine koivikkoineen ja kivikkoisine kumpuineen, poluista ei ollut mitään havaintoa.
Tiesimme, ettei järvelle olisi enää pitkästi, mutta päätimme kuitenkin yöpyä, ettei väsymys veisi voittoa -jalansijaakaan ei enää kunnolla nähnyt mättäisessä maastossa ja sade kasteli silmälaseja. Telttapaikka oli hankala löytää mättäikköisestä maastosta, mutta kyllä sieltä parin ihmisen mentävä kolo löytyi.
Herätyskello muistutti rajallisesta kalastusajasta jo kello 04. Joku kiila oli pettänyt teltasta ja sisäkangas kosketti ulkokangasta sen verran, että makuupussi oli märkä... Nyt oli sitten ihan kaikki kuiva menetetty. Vettä satoi edelleen ja teltasta oli ikävä nousta.
Aamukahvit keitettyämme trangian liekillä oli hyvä kuivattaa likomärkää lippalakkia. Hyvin se siinä kuivasikin tavaroita pakatessa ja näin oli yksi kuiva vaatekappale totta. Saappaatkin olivat kastuneet melko pahoin illan pusikoissa ja kuivatkin sukat olivat hetikohta märät.

 

Päästyämme matkaan kävelimme harjun päälle ja siinä se oli: kohdejärvi, alhaalla soiden ja koivujen täyttämän maiseman keskellä. Painoimme rantaan ja etsimme sopivan leiripaikan. Ensimmäisillä heitoilla leirirannasta iski iso kala. 3-4 kilon hauki irtosi rannassa kuin käskystä ja jatkoi alueen vartiointia.
Täytimme kumiveneen ja päätimme lähteä kokeilemaan aluksi järveen laskevalta purolta. Jokisuu oli haukipaikka. Ensin Jaska taiteili ul-välineillä pari tukevaa haukea ja sitten kuulemma seurasi jo isompi aalto rantaan. Heitin lipan perään ja näin kun kaislikosta hyökkäsi kunnon krokotiili vieheeseen kiinni. Jarru huusi ja vesi lensi järvessä kun hauki otti vauhtia. Parin minuutin päästä sain hauen rantaan. Niska oli niin paksu, että kala oli vaikea nostaa perushaukiotteella ylös. Käytin kalaa puntarissa, joka värähti 5,5 kiloon ja päästin lihavan kalan takaisin syönnökselle. Lähtiessään hauki paiskasi isolla pyrstöllään jäähyväiset. Kalastimme myös joen parissa lompolossa, joista tuli ensimmäiset ahvenet, sellaisia 300 grammaisia kaloja. Ihan parhaalla syönnillä kala ei ollut ja jigi tuntui olevan päivän valinta. Lompolot näyttivät myös harripaikoilta ja joku isompi kala siellä välillä pintoikin. Sopuleita vilahteli välillä siellä sun täällä ja järven rantaankin niitä oli hukkunut.

Meloimme takaisin leiripaikkaan nauttimaan lounasta ja samalla päätimme, että aletaan kalastamaan tosissaan.
Kun poronlihat oli nautittu, lähdimme soutamaan, tavoitteena käydä ainakin parin-kolmen kilometrin päässä puronsuussa. Laitoimme vaaput vetoon, eikä mennyt kauaa kun isot ahvenet alkoivat syömään. Kivien pirstomassa kapeikossa 600-700g ahventa tuli melkein aina kun vaapun sai takaisin vetoon ja tuplatärppejäkin tuli useasti. Kaloja tuli nopeasti ja niin paljon, että saimme alkaa laskea maailman parhaita syömäkaloja takaisin järveen.
Erään niemen kohdalla vapa taas tärähti ja nyt huomasin, että vähän kookkaampi kala on hyväksynyt Velin tekemän vaapun. Kun kala oli veneen vieressä, huomasimme, että nyt ei kyseessä ollut iso ahven, vaan ensimmäinen harri. Haaviin muljahti yli kiloinen purjeselkä! Hieno aloitus reissulle, jo tässä vaiheessa saalisodotukset olivat täyttyneet...
Seuraavaksi menimme rantaan oikomaan jäseniä. Paikat oli ahtaassa kumiveneessä istumisesta ihan lukossa ja muutamia kivuliaita askeleita sai ottaa ennenkuin taas elämä voitti. Päätimme heitellä rannalta, eikä mennyt kauaa kun Jaskan lottolippaan tarrasi kala. Aika helposti kala tuli rantaan, jossa huomasimme, että kyseessä oli taas iso harri. Ranta oli sen verran jyrkkä, että menin vastaanottamaan kalaa. Haavi jäi veneeseen, mutta hyvin sain lihavan kalan kopattua rannalle. 1,34kg kala!

 

Reissun ensimmäinen harri, ja heti kilo rikki.

 

Iso ahven oli hyvällä syönnillä. Kiloa ei aivan rikottu.

Soudimme seuraavaksi puronsuulle kovemmalla vauhdilla, koska tuuli oli yltymässä. Purossa pikkuharrit pintoivat. Pari sataa metriä laskettuaan vuolas puro laski pienempään järveen. Todella hyvännäköinen kalapaikka. Pari komeaa harria ja kolmikiloinen hauki tärppäsi ja sen jälkeen hiljeni sen verran, että päätin lähteä takaisin isolle järvelle. Jaska viipyi pitempään ja arvasin, että jotain sieltä on tullut. Reissun suurin ahven 985g, oli ottanut jigiin....
Uistelimme taas hetken järvellä, mutta tuuli oli sen verran kova, että päätimme mennä rantaan jaloittelemaan. Heittelimme jonkin aikaa ja pian oli Jaskalla taas kala kiinni. Katselimme, että perusharrihan se taas on. Menin auttamaan ylösotossa ja ottaessani kalasta otetta, huomasin, että paksuhan se on ku mikä. Puolitoistakiloinen -arveltiin. Puntari oli samaa mieltä, 1,56kg ja sain onnitella todellisen suurharrin saajaa. Edellisen kerran näin kävi maaliskuussa 2005.
Loppuilta meni lähinnä rannalta heitellessä ja isoa harria ja ahventa tuli hyvin. Hauet hävisivät onneksi lähes täysin.
Harri on huono c&r-kala. Sen huomasin taas kun yritin laskea 1,38kg harria takaisin järveen. Kala kääntyi vatsalleen, eikä osoittanut mitään elämänhalua - taas lisää kotiin kannettavaa.

Seuraavana aamuna kalastelimme hieman, ja joku kiloharrikin tuli. Tässä vaiheessa alkoi olla jo jonkimoista turtumusta. Kaloja ei viitsinyt loputtomiin kiusata, kun järvi oli antanut jo kaiken minkä tarvitsimme. Päätimme lähteä kotiin ja jättää kokemuksia seuraavallekin kerralle.
GPS.stä oli paljon apua vaikeassa maastossa navigoidessa. Matka autolle menikin lähinnä gepsin ruutua ja kilometrimääriä tuijotellessa. Seuraavat kalareissut suuntautuvat ehkä punalihasten vesille, mutta sitten kun tuntuu taas siltä, että harriennätystä pitää parantaa, tiedän mihin mennä. 2-3 kilon purje-evä on mahdollinen.

Suurimmat harrit:

1560g
1380g
1340g
1300-1400g (ei punnittu, c&r)
1300-1400g (ei punnittu, c&r)
Lisäksi muutamia yli kiloisia.

 

Hyvä jos delfiinin kokoinen harri mahtui syliin.

 

Reissun viimeinen kala.

 

Teksti: Miika Alatalo , kuvat: Miika Alatalo, Jaakko Silvander

© www.tsaibma.com -seikkaile mukaan- info@tsaibma.com