Heinäkuun loppu lähenee ja on taas aika jolloin hillat alkavat kypsyä ja kerääjät hiovat kynsiään. Hikinen taivallus alkaa kohta, mutta huuma alkaa jo paria viikkoa ennen. Lehdet ja radio pauhaavat tulevasta hillastuskaudesta ja kuinka hallanvaara uhkaa lapin hillasatoa. Myös hillan myynti- ja ostohinta ovat asia mikä kiinnostaa kerääjiä. Itse päätin käydä myös katsomassa paikanpäällä, mikä on tilanne. Toiveet ovat suuret ja ajatuksissa siintää vielä viime kesän sato. Edelliskesän hurja hillastus tuotti tulosta makuhermoille ja jäihän hilloista tilillekin useampi euro komeilemaan.

Hillojen etsiminen alkaa

Lähdin siis tutkimaan jänkälle kuinka hillasato tänä kesänä kehittyy. Matkalla ajattelin, että olisikohan ämpäri pitänyt ottaa mukaan? Miika nimittäin soitteli eilen ja kertoi jänkällä kiertäessään löytäneen monia kypsiä hilloja ja harmitteli kun mukana ei ollut astiaa. Onneksi suurin osa hilloista on kuitenkin raakoja vielä. Saavuin ensimmäiselle jänkälle, missä olen monesti matkalla paremmille paikoille kerännyt ämpäriin täytettä. Ilokseni sain huomata, että parin poron lisäksi turpeessa komeile hillojakin! Ei kovinkaan paljoa, mutta ämpäriin saa taas täytettä kunhan hillat ensin kypsyvät.

Jatkoin matkaa auringon paistaessa, mutta suhteellisen tuulisessa ilmassa ei hyttysistä ollut ongelmia. Saavuin varsinaiseen päämäärääni ja innostuneena aloin tutkia löytyykö oranssia kultaa. Muutaman askeleen jälkeen törmäsin ensimmäisiin kypsiin ja kyllä maistuikin makealta! Ihan kohtuullisen hyvin löytyi raakojakin, joten ei tähän mennessä kovinkaan paha aloitus. Jatkoin tuttua reittiä metsän laitaan, mistä toivoin löytäväni korpihillaa. Valitettavasti metsän laita oli pienoinen pettymys, eikä jättiläisiä tahtonut kourallista enempää näkyä. Kävelin lopun jänkästä kyseisen metsän laitaa ja hilloja ei esiintynyt kovinkaan tasaisesti.

Hillat ovat tänä vuonna hyvälaatuisia, eikä taudeista ole tietoakaan

Hilloja esiintyy parhaiten metsien laidoissa pienissä ryppäissä

Viimeinen paikka oli jänkän pohjois päässä, mutta valitettavasti vanha luotettava paikka petti tältä kesältä. Pelkästään lehtiä, joista suurin osa oli vahvasti tummuneita. Epäilen hallan käyneen, sillä alueelta löytyi muutama pakkasen purema hillakin. Näin oli siis ensimmäinen kosketus hillastuskauteen otettu. Arvosanaksi voin antaa vain tyydyttävän, mutta ei hillasato yhdestä jänkästä ole kiinni. Onneksi! Jotain voi kuitenkin päätellä hillan esiintymisestä. Tänä vuonna hillaa näyttää löytyvän parhaiten metsän rajasta, mutta myös aukeilla tuntuu hillaa olevan. Hillaa myös esiintyy todella epätasaisesti pienissä ryppäissä. Pienellä kävelyllä ja kiertelyllä kyllä löytää, mutta jos ei tarkkaan katso jää moni hilla jänkkään mätänemään. Tarkkaavainen ja kärsivällinen joutuu siis olemaan! Hillat ovat tänä vuonna kuitenkin todella hyvälaatuisia ja monena vuotena esiintyneet taudit ovat tältä kesältä historiaa.

Viime kesään verrattuna ei raakileita ole niin paljoa, joten odotettavissa ei ole suursatoa. Koskaan ei kuitenkaan voi varmasti sanoa ja juttuni koskee vain Muonion korkeudella esiintyvää aluetta. Valitettavasti hallanvaara on asia, mikä kummittelee edelleen ja tekemieni havaintojen perusteella halla on jo tehnyt tuhojaan. Toivotan kuitenkin kaikille hyvää hillasatoa ja oli sitten kuinka huono hillakesä tahansa, niin aina löytyy sen verran, että suun saa makeaksi!

 

Kyllä maistui makealle!

 

Kittilässä hillastuskausi on jo tosissaan käynnissä.

 

Laadukasta ja makeaa marjaa tuli 18.7 jo kilokaupalla.

Kuvat ja teksti: Timo Veijalainen ja Miika Alatalo

© www.tsaibma.com -seikkaile mukaan- info@tsaibma.com