 |
Könkämäeno 24.2.2007
Kun kalakaveria ei löytynyt, piti lähteä yksin tutkimaan uusia kalapaikkoja. Päätin testata ison rajajoen harritarjontaa. Katsoin kartasta sopivan koskien välisen suvannon ja lähdin matkaan. Jyrki oli käynyt samoilla seuduilla pilkillä ja kertoi isoa siikaa ainakin löytyvän.
Saavuin pelipaikoille yhdeksän jälkeen aamulla ja aloin tutustua hyvän näköisen suvannon vedenalaiseen elämään. Olin tulostanut ilmakuvia, joista näki kaikki suvannon karikot, mikä auttoi huomattavasti urakkaa ja säästi kairanterää. Ensimmäiset reiät kairasin kosken alle. Yllätyksekseni kairan mukanana rei'istä pölähti veden sijaan vain kuivaa jäämursketta. Tämän ilmiön olen ennenkin kokenut koskien alla, vaikka olisi syvääkin, joki vain menee tukkoon. Minkään näköistä virtaakaan ei löytynyt paikasta. Lähdin etenemään alaoikelle kun vihdoin löysin paikan, jossa jään alla oli parikymmentäsenttiä vettä. Pudotin morrilla viritetyn Lysdrakenin avantoon ja heti kävi joku kala tuuppaamassa. Pian kala otti uudestaan ja jäälle sätki noin 30cm harri.
Paikan hiljennettyä jatkoin reikien tekoa. Nousi toinen, hieman kookkaampi harri.
Seuraavalla avannolla vavassa tuntui jo huomattavasti painavampi tuuppaus. Kala kuitenkin irtosi, eikä tuntunut ottavan uudestaan. Pudotin avantoon punaisen mormuskan ja herkkyyskärki rävähti heti pohjaan. Siimaa katosi katosi puolalta ja vapa kumarteli syvään. Heitin rukkaset käsistä ja saman tien kala irtosi... Tämäkin avanto hiljentyi.
Kävin välillä tekemässä erittäin hyvännäköisen kosken niskalle muutamia reikiä. Aivan kosken niskalla virta oli niin kova, että pilkki lipoi jään reunaa, eikä pilkkimisestä tullut mitään. Parin kymmenen metrin päässä oli sen sijaan optimaalinen pilkkipaikka. Rauhallinen virtaus, sorapohja ja vajaan metrin verran vettä jään alla. Kalat vain puuttuivat.
Evästauon jälkeen kokeilin lähellä koskenniskaa olevasta montusta, jossa vettä oli kolmisen metriä .Kovin kauaa ei tarvinnut reiällä palella kun pilkkiä taas vietiin. Mielessä vilkkuivat kiloisen harrin kuvat kun houkuttelin kalaa putkeen. Avantoon ilmestyi kuitenkin pitkäkuonoinen otus...
Siirryin takaisin kosken alle, missä oli ollut jaloistakin kaloista havaintoja. Onnistuin saamaan ehkä 400g harrin mormuskalla. Pian tämän jälkeen mormuskaan otti iso kala. Kädet alkoivat vapista kun kala veteli siimaa. Viimein kala oli jo lähellä avantoa ja vetelin varovasti ohutta siimaa. Valmistauduin nostamaan kiloisen harrin niskasta jäälle. Putkeen ilmestyi kuitenkin taas jänkäkoiran pää!! Aaargh, mikä haukipaikka.
Iltapäivä olikin sitten yhtä karkuutusten juhlaa. Ainakin yhdestä kalasta uskallan sanoa, että se ei ollut hauki. Terävin vedoin räikkää pitkään huudattanut kala irtos ärsyttävästi aivan avannon alla! Aargh. Kaikkien näiden karkuutusten jälkeen tein uuden reiän kohtaan, jossa oli vielä neitseellistä jäätä jäljellä. Heti kun pudotin pilkin avantoon, pilkin jarru huusi pari sekuntia putkeen. Heitin taas kintaat kädestä ja huomasin että nyt oli iso krokotiili kiinni. Kala teki välillä pitkiä vetoja ja siima napsahteli sormien välissä. Tiesin kalan olevan hauki, mutta aina pitää vähän jossitella jalommasta mahdollisuudesta. Niimpä jalatkin taisivat vähän jännityksestä tutista. Kun kala viimein väsyi ja tuli avannon alle, huomasin että avannossa oli vain iso tuppo levää ja koukku oli jossain siellä tiukasti kiinni. Kalan uskoin jo irronneen. Kiskoin siimasta minkä jaksoin, mutta koukku vain tuntui olevan jossain jään reunassa kiinni. Kelasin tyhjät siimat rullalle ja kiskoin pari kertaa voimakkaasti. Silloin kala osoittikin elonmerkkejä ja teki parin metrin syöksyn. Päätin vetää kalan samalla vauhdilla reikään ja niin alkoi vesi viimein nousta avannossa. Valtava hauenkallo tuli esiin ja nappasin kalan jäälle. Kala oli niskasta kiinni, eikä siksi ollut meinannut taipua avantoon. Melkonen haukipaikka. Tämän jälkeen alkoikin jo tulla hämärä ja syönti lakkasi.
Reissu oli sen verran mielenkiintoinen, että aion tulla takaisin. En haukien vuoksi, vaan niiden karanneiden... Niin, rouva hauki oli 3,45 kiloa ja 81 senttiä.
Kuvat ja teksti Miika Alatalo
© www.tsaibma.com -seikkaile mukaan- info@tsaibma.com