Finnish freeskiers , suomalaiset turistit.	Giilavarre, ensimmäinen kohteemme

Ennen maaliskuun norjan matkaamme, saimme kuulla luotettavasta lähteestä erittäin ylistäviä sanoja. Luvassa oli yli puolimetriä uutta puuterilunta ja aurinkoinen, tyyni ilmamassa. Esimerkiksi Lyngenissä oli mitattu kolmen päivän lumikertymäksi yli 80cm!

Jan ja Timo Vardenilla.	Loputonta skinnailua. koskematonta puuteria kaikkialla!

2.3.2006 Giilavarre

Kun saavuimme majapaikkaamme Olderdalenin Gammelhotelliin, oli meitä heti vastassa paikallinen telemark-hiihtäjä, luontokuvaaja Jan R Olsen. Kuulumisten jälkeen sovimme, että lähtisimme kiipeämään hänen kanssaan Giilavarri-vuorelle tunnin päästä, kunhan saisimme ensin liiat tavarat kämppään.
Jan asuu niin lähellä Giilavarria, kuin on mahdollista ja pian olimmekin valmiina lähtöön hänen pihassaan. Pakattuamme vuoristokamppeemme, huomasimme että Jan hiihteli jo parin sadan metrin päässä vuoren rinteessä. Lähdimme perään hyvää jälkeä ja ihastelimme auringossa hohtavia puuterihankia. Jan oli käynyt 370 metrissä olevalla pikkuhuipulla eilen, joten meillä oli hyvä jälki sinne saakka. Ilma oli suorastaan tukahduttavan lämmin! (Suomessa oli samaan aikaan -38 aamupakkasta). Saavuimme ”vardenille” noin kolmen vartin kiipeämisen jälkeen. Täältä puuteririnteet avautuivat ja huomasimme viimeistään nyt kuinka mahtavat olosuhteet vuorilla olivat! Tutkimme lumipeitettä ja se osoittautui kaiken lisäksi erittäin stabiiliksi. Ennen viimeisintä lumisadetta tilanne oli ollut Janin mukaan huolestuttava. Lunta ei ollut satanut viikkoihin ja vesisateet ovat piinanneet koko Pohjois-Norjaa.
Matka Giilavarrille oli pitkä, ja vaihdoimme vetäjää aika tiheään. Välillä aina pysähdyimme porisemaan niitä näitä ja vitsailimme luovuttamisesta…

Maisemaa huipulta kohti Nordreisaa.

Jan veti sellaista vauhtia kohti huippua, että suomalaiset vapaalaskijat meinasivat hyytyä.
Hetki hetkeltä Giilavarrin huippu kuitenkin lähestyi meitä. Juuri ennen huippua huikeat maisemat paljastuivat joka puolelle. Kun viimein saavuimme 1163 metriselle huipulle, lähes yhtä monen korkeuserometrin jälkeen, saimme havaita että lumi oli edelleen täydellistä puuteria.
Huipulla kävi pieni, pureva viima, joka pisti vauhtia nysväyksiin.
Kauaa emme huipulla olleet, kun lähdimme nauttimaan pitkästä puuterilaskusta. Lumi oli niin täydellistä, että jopa Jan, Giilavarrin kuningas oli ihmeissään. Me saimme rehellisesti sanoa, että best snow ever! ”Vardenin” vieraskirjaan Jan kirjoitti: Tur till Giilavarre, perfekt pudder…
Reilun 1100 metrin lasku autolle oli täydellinen. Matkamme startti oli ollut hurja, mitä tämä reissu voisi vielä tuoda tullessaan...

Jan R Olsen saapuu takapihan vuorensa huipulle.	Täydellistä puuteria yli 1100 korkeuserometriä!

 

Timo pöllyttelee koko kauden edestä.	Timoa kuvataan eestä ja takkaa.

 

Huipulla! (kuva Jan R Olsen)

SEURAAVA PÄIVÄ, NEXT DAY, NÄSTA DAG