4.3.2006 Sorbmegaisa (1288m)
Koska olimme tuhlanneet rahamme lääkkeisiin ja mässyyn, meillä ei ehkä olisi ollut rahaa Uloyan lauttaan. Siispä päätimme lähteä Sorbegaisalle, joka on lupaavan näköinen huippu Djupvikissa, parikymmentä kilometriä Olderdalenista pohjoiseen.
Nousu lähtee heti Djupvik-kyltin kohdalta. Paikalla on pieni levike tienvieressä, joka on periaatteessa talon pihalla. Saimme ihmetteleviä katseita ko, talosta, mutta auto sai olla rauhassa. Kummankin jalat toimivat hyvin, joten välipäivästä oli ollut hyötyä. Nousu puurajaan sujui helposti. Sieltä jatkoimme matkaa Engenesdalenia pitkin, kunnes tulimme keskellä olevan harjun kohdalle. Loivassa nousukurussa näimme ilkeitä halkeamia ja sen vuoksi nousimme jyrkempää harjua ylös.
Ensin tutkimme lunta, jota oli noin 180cm. 50cm puuterikerroksen jälkeen tuli jäisiä ja ontompia kerrostumia, mutta hyvin stabiililta vaikutti.
Vaikeimmassa kohdassa nousimme ilman suksia noin 50-100 metriä. Sorbmegaisa näytti sitä paremmalta mitä ylemmäs tulimme, ja lumi oli yhä pehmeämpää ja hienompaa puuteria!
Meidän oli vaikeaa hillitä itsemme ja jatkaa nousua, mutta pian saavuimme huippuharjanteelle, josta avautui jyrkkä pudotus itään ja upeat maisemat kaikkialle. Hiihtelimme hiljentyneinä parikilometriä huippuharjanteella. Aurinkoinen, tyyni ilma ja puuteria kaikkialla. Olo oli ihan epätodellinen. Upeita laskulinjoja avautui kaikkialla. Varsinaiselta huipulta päätimme laskea harjannetta alaspäin, ja lopuksi pudottautua alhaalta katsomaamme puuterijyrkänteelle.
Kääntäminen puuterilumessa oli todella helppoa. Pohja oli sopivan kimmoisa ja puuteri pölisi kaikkialle. Kokemusta on vaikea selittää.
Jyrkkä seinämä oli niin upea, miltä se näyttikin. Puolivälissä mäkeä hapot raastoivat jalkoja, mutta kunnon puuskutus auttoi jaksamaan loppuun asti.
