Ajatus yhdistetystä kalastus ja vaellusreissusta oli liikkunut mielessä jo reilun viikon. Viimein sain mukaani seurueeseen Timon, Tonin ja uuden Tsaibmalaisen, Veeran. Valitettavasti sääennuste kertoi lämpimän ilmavirtauksen vihdoin päättyvän lumisateisiin ja myrskyyn. Tämä ei meitä luonnollisesti lannistanut, vaan hankkiuduimme Pulsujärventielle, josta vaelluksemme alkoi. Alku oli helppoa tunturimaastoa, joka vähitellen muuttui mättäiköksi ja risukkoiseksi vaivaiskoivikoksi. Pääsimme liikkeelle vasta kahden aikoihin, joten tiesimme että 15 kilometrin matka saattaisi venyä hämärään asti.

Etelätuuli alkoi vähitellen kääntyä länteen ja taivaalta alkoi tippua vaakatasossa sitä kauan odotettua: lunta. Tosin tänään sitä ei olisi vielä tarvittu. Lumi oli märkää ja se kasteli vaatteet ilkeästi. Tauoilla oli niin kylmää, että ne jäivät vähemmälle, eikä niille kyllä ollut aikaakaan. Poroja ja riekkoja näkyi olevan tunturissa paljon ja saimmepa todistaa hirvasporojen totista tappelua. Sarvet vain kolisivat yhteen kyrmyniskaisten porojen kamppalleissa!

Ilta alkoi jo hämärtyä kun saavuimme Lainiojoelle vievälle polulle. Saavuimme kämpälle räntäsateessa ja pimeässä seitsemän aikaan illalla. Kämppä lämpeni puolessa tunnissa viidestä asteesta 25 asteeseen, joten vaatteet alkoivat kuivata kunnolla. Yöllä alkoi myrsky. Tuuli ulvoi hirsiseinien välissä ja pellit räpättivät. Räntää ja vettä tuli edelleen vaakatasossa. Aamulla maa ei ollut pihapiirissä valkoinen, mutta tunturit olivat lumiset. Lumiraja oli vajaassa 500 metrissä.

Aamupäivällä päätimme lähteä läheiselle järvelle kokeilemaan olisiko siellä harrit syönnillä. Kun lähdimme pihasta kävelemään yli lenteli petolintu, joka oli kuin kanahaukan ja piekanan sekoitus. Myöhemmin tajusimme sen olleen tunturihaukka…

Kävelimme järvelle ja yllätys oli suuri kun erämaisella järvellä oli viisi venettä rannassa. Kauaa ei tarvinnut lotto lippaa heitellä järveen kun Timolla oli kala kiinni. – On harri! Timo huusi. Pian vedessä kuitenkin näkyi pitkäkuonoinen vesieläin, hauki. Kiloinen hauki pääsi takaisin kiusaamaan kalastajia. Kiersimme koko järven kovan pohjoistuulen riepoteltavina ja silloin tällöin vieheeseen tarttui kylmänkankea jänkäkoira. Järvestä lähtevässä purossa oli erikoisia minkkiverkosta tehtyjä häkkejä. Mietimme, olisiko häkit tehty kutevan harrin ryöstöpyyntiin. Hienoa hiekkarantaakin löytyi järveltä, mutta haukea jalompaa kalaa ei vain kuulunut. Tuuli oli niin kova että välillä oli vaikea saada viehe pysymään veden alla.

 

Poromiehet ajoivat järven läheltä edellispäivänä näkemiämme poroja pohjoiseen päin. Poromiehen ajohuudot kuulee kauas tunturissa. Ei joutaneet juttelemaan. Lopulta luovutimme ja seuraavana päivänä lyhyt kokeilu ei tuonut edes haukia. Aamulla pakkasta oli kolme astetta ja tuuli puhalteli jälleen etelän puolelta. Kävelimme takaisin autolle ja reitistä tuli huomattavasti suoraviivaisempi kuin tullessa. Näkyvyys oli hyvä seljenneessä kelissä.

 

Kuvat ja teksti: Miika "MoE" Alatalo

© www.tsaibma.com -seikkaile mukaan- info@tsaibma.com