Su 6.3

Vihdoin edessä oli kauan kaivattu loma ja retki Norjan maalle. Matkaa oli mietitty jo pitkä tovi, mutta silti viime hetkellä huomattiin matkasta tulevan reilu 100km odotettua pitempi.
Jo Karesuvannossa kuudelta aamulla pääsimme tunnelmaan, kun bensa-aseman takana humalaiset lappalaiset joikasivat niin että kylä raikui! Karesuvannosta matkaa kertyy Lofooteille vielä n.600km, joten matkaa oli tehtävä ripeästi. Ohi vilahti Kiirunat, Riksgränsenit ja Narviikit. Ehkä 100km päässä Narvikista lumenmäärä alkoi olla jotain käsittämätöntä. Parimetristen vallien sisällä ajoi kuin tunnelissa. Lumenpaljoudesta innostuneena päätimme laskea Middagstindillä mukavan näköistä metsäpätkää. Lumesta notkuva utuinen maisema toi mieleen ameriikan puuterit, joita eri medioissa näkee. Nyt ei tosin ollut kyse puuterista. Lämpötila nousi reilusti plussalle ja lumi oli liisteriä. Onnistuipa Timo aiheuttamaan pienen irtolumivyörynkin hieman jyrkemmällä pätkällä.
Pian alkoi sataa märkää räntää ja päätimme lähteä etsimään Svolvaerista majoitusta. Sohjoisia teitä pitkin pääsimme vihdoin autolautalle, joka toi vähäksi aikaa vaihtelua matkalle.
n.25 minuutin merisairauden jälkeen olimme Lofooteilla.
Ensimmäiseksi etsimme majoitusta paikasta, jossa oli epäilyttävän näköisiä koirankoppimökkejä pihalla. Menimme taloon sisälle, jossa meidät vastaanotti press button –nappi. Aikamme paineltua jatkoimme Svolvaeriin ja vihdoin saimme ystävällistä palvelua ja katon päämme päälle Marinepollenin sjöhusista. Illalla keli näytti hyvältä, revontuletkin näkyivät. Lunta oli mukavasti.

Ma 7.3
Aamulla seitsemältä heräsin siihen, kun sade piiskasi ikkunaa. Aamu menikin sitten säätä ihmetellessä. Päivällä siirryimme tutkimaan Svolvaerin kylää. Kahvistelimme ja ostimme alueen kartan. Haimmepa paikallisesta pankista lisää kruunujakin tällaisia päiviä varten.
Lopulta tulimme siihen tulokseen, ettei maailma kämpästä käsin parane. Lähdimme kiipeämään läheiselle Blåtind pikkuvuorelle. Jo alle 100 korkeusmetrissä tuuli yltyi niin kovaksi, että se paiskasi allekirjoittaneen maahan! Tuuli oli selvästi myrskylukemissa. Päätimme mennä kämpälle juomaan Tanskalaista olutta. Illalla pilvisyys rakoili ja aurinko valaisi vuorten huippuja. Katselimme Lofoottien korkeinta vuoriryhmää ja siellä kohoavaa Geitgaljar’n tindiä. Kaipuu sinne oli suunnaton. Päätimme pyhittää huomisen sinne.
Vuokraemäntämme varoitteli meitä lumivyöryvaarasta ja kertoi äskettäin vyöryyn kuolleesta kokeneesta paikallisesta kiipeilijästä. Lumiolosuhteet ovat kuuleman mukaan erityisen vaikeat tänä vuonna; Suuria lumilippoja, kovia tuulia ja monenmoisia sateita.

Ti 8.3
Aamulla oli yllättävää herätä kauniiseen kevätsäähän! Meri liplatti tyynenä ja aurinko valaisi ikkunan edessä olevaa laivaa. Tankattuamme itsemme lähdimme kohti Lilandia, joka on n.20km päässä Svolvaerista. Lilandin kyläkaupan takaa lähti hiihtolatu kohti uljasta Geitgaljenia. Tutkimme sieltä käsin nousureittiämme ja kauhistelimme sen jyrkkyyttä.
Lumi muuttui alun korpusta kunnon pakkaslumeksi jo n.100 metrissä.
Tutkimme lumenrakennetta n.200 metrissä ja se vaikutti tasaiselta koostumukseltaan. Ei paha vyöryvaara.
Alun jälkeen oli valittava joko 45 asteinen kallioden välinen ränni tai osittain paljaaksi tuiskuttanut pyöreämpi seinä. Suostuin koekaniiniksi kokeilemaan jälkimmäistä. Kiivettyäni parikymmentä metriä seinä muuttui jäiseksi, eikä siinä ilman köysiä pärjännyt, raudat toki oli jalassa. Pakitin takaisin lähtöpisteeseen ja aloimme nousta jyrkkää ränniä. Tämä reitti sujuikin jo paremmin vaikka alas katsominen puistatti.
Rännin päällä rinne loiveni ja uskomattomat ”sokeritoppavuoret” avautuivat meille auringossa. Kaiken kukkuraksi pian viereisen Higravtindin päällä leijaili Merikotka! Upea näky, Lofoottien korkein vuori ja mahtava kotka.

Mitä ylemmäs kiipesimme, sitä enemmän puuteria jalkojen alla oli. Hienoa puuterikenttää oli kaikkialla. Olimme yllättyneitä kun eilinen myrsky ei ollut kovettanut lunta. Rinne jyrkkeni vähitellen taas yli 45 asteiseksi. Kun tätä jyrkkyyttä oli jatkunut 200-300m alkoi korkeus jo tuntua mahanpohjassa. n.900 metrissä teimme jälleen hieman tutkimuksia, koska kiivetessä kuului pahaenteinen ontto ääni lumesta. Lumenrakenne paljastui erittäin vyöryherkäksi! puuterikerroksen alla oli 20-30cm laattakerros lähes onton kerrostuman päällä.
Enää ei auttanut nousta ylemmäs. Suojaisan kiven luona oli hieman loivempaa alustaa valmistautumiseen. Laskimme alas hieman kivisempää reittiä, jossa oli mielestämme parempi sitovuus vyöryn kannalta. Minun laskuni oli fiasko. Pahimmassa kohtaa suksi irtosi yllättäen jalasta ja jouduin pysäyttämään vauhdin yhdellä suksella lanaten. Pysähdyin onnekseni rinteeseen kuten myös sukset. Hieman vihlaisi kun sai jännätä vyöryn laukeamista. Onneksi vain pintalumi ryöppysi alas. Selvittelyn jälkeen suuntasimme alemmalle puuterikentälle laskemaan ja herkkuahan se oli.
Nyt oli Timon vuoro aiheuttaa vaaratilanne; Timo kaarsi kallioiden yllä kun kantit kohtasi jäätä ja mies liukui kalliota pitkin aivan muhkean dropin reunalle! Takaisin ei jäistä reittiä päässyt joten edessä oli muutaman metrin droppi.
Puuterilaskujen jälkeen edessä oli vielä rännilasku viimeisille lumikentille.
Alhaalla Kyläkaupan pihalla myyjällä olisi ollut paljon asiaa norjan kielellä, mutta muuta en oikein ymmärtänyt kuin farligt, farligt!
Illalla katsoimme vuokraemäntämme kanssa säätiedotuksia ja niihin kommentit olivat: Näyttää siltä, että teillä oli tänään ainoa hyvä päivä! Vetiseltä näyttää…

Ke 9.3
Aamu valkeni lumisena ja saimme puhdistaa auton 10cm lumikerroksen alta. Odotettavissa oli puuterilaskua, vaan toisin kävi. Sade muuttui todella märäksi päivän mittaan ja näkyvyys oli 0. Kokeilimme jälleen Blåtindille, mutta kastuimme räntäsateessa. Päivää kulutimme kämpällä Norjan televisiota katsellessa ja vierailimme kahvilassa. Huomasimme, että norjassa näytetään hyvin vähän ulkomaan uutisia.

To10.3
Aamulla vettä satoi reippaasti ja aloimme suosiolla pakkaamaan tavaroita haikein mielin. Säätiedotukset lupasivat saman sään jatkuvan useamman päivän ajan.
Ajoimme todella huonossa kelissä Muonioon 11 tuntia! Sohjoa oli 20cm tiellä ja nyt nelivetoisesta autosta oli todella hyötyä! Räntää ja vettä satoi. Linja-autot eivät päässeet kulkemaan ja rekkoja oli ojassa…
Ennen Riksgränseniä vastassa oli kova tuuli, joka heitti uutta lunta paikoin 50cm tielle! Sama tuuli jatkui koko matkan ja loppumatkasta vastassa oli vielä jäätävä sade. Voiko enää pahemmat kelit olla?

Vaikka säät ei meitä suosineetkaan, oli reissu hyvin antoisa. Lofoottien vuoret eivät ole kaksikilometrisiä, mutta sitäkin upeampia! Erityisesti mieleenpainuva elämys oli nähdä tykkylumiset korkeimmat huiput. Kun kerran pääsee ihailemaan sokeritoppavuoria sinistä taivasta vasten, sitä tuntee nähneensä yhden maailman hienoimmista paikoista! Lofootteja voi suositella lämpimästi eksoottista vapaalaskua hakeville, mutta valmistaudu epävakaaseen säähän! Sadesäällä voit kuitenkin huomata, että pienet kalastajakylät ovat kodikkaita ja ihmiset mukavia.

LISÄÄ KUVIA REISSUSTA , KATSO MYÖS VIDEO REISSUSTA

Faktaa: Karesuvanto-Lofootit: n.600km, Oulu-Lofootit: n.1150km, Lautta Melbu-Fiskefjord: 109kr/hlöauto, kuppi kahvia 15kr, 1 yö sjöhus 450kr/2hlö

Linkkejä: http://www.paolo-sonja.net/scialp/lofoten/geitgalien.html, www.lofotelemark.com, www.lofotposten.no, www.statkart.no, www.skarheim-sjohus.no

 

© www.tsaibma.com