Lumivyöry

Lumivyöryn kourissa

Pallas, Pyhäkuru 5.1.2006

Aamulla ennen Pyhäkuruun lähtöä tutkin ilmaa tyytyväisenä. Pakkasta oli reilut 6 astetta ja yön aikana oli sadellut yli 5cm uutta pehmeää pakkaslunta. Ilman ollessa myös tuuleton ja puotainen oli keli kerrassaan mainio! Saavuin Pallakselle n.9 aikaan aamulla ja huomasin kelin olevan täysin erinlainen tuntureilla. Tuuli oli kova ja yöllä sataneet lumet pöllysivät pitkin tuntureiden kylkiä. Onneksi ei ollut sumua vaan taivas oli kohtalaisen kirkas. Pistin nopeasti kamppeet kasaan ja lähdin skinnailemaan kohti Pyhäkurua. Pyhäkeron laidalla tajusin tuulen olevan todella kova, koska välillä pystyssä pysyminen tuotti vaikeuksia. Tuuli sentään puhalsi Pyhäkurun myötäisesti, joten päätin jatkaa matkaa.

Päästyäni Pyhäkurun yläpuolelle totesin kelin tehneen hurjan muutoksen. Ilman lämpötila oli mennyt matkan aikana reilusti plussan puolelle. Lumi alkoi olla märkää ja tarttuvaa. Muutaman valokuvan jälkeen otin karvat pois suksien pohjasta ja lähdin lähestymään Pyhäkurua. Laskupaikalle päästyäni hämmästelin surkeaa lumitilannetta ja kirosin lumen koostumusta. Kerrostunut ja märkä lumi oli todella vyöryherkkää, joten päätin laskea kivikon laitaa alas Pyhäkurun pohjalle. Alhaalla huomasin monia tuoreita vyöryjä. Päätin jättää tältä päivältä laskuhommat kokonaan ja harrastaa pelkkää valokuvausta.


Lumi oli vetistä ja tarttuvaa	Vyöryn lohkeamiskohta näkyy selvänä viivana

Laitoin kameran valmiiksi jalustaan ja otin muutaman kuvan ennen kuin päätin siirtyä hieman keskemmälle kurua. Lähdin kävelemään kohti keskimmäisen kummun alaosaa, kunnes kuulin haulikon laukausta muistuttavan pamauksen. Tätä hetkeä en unohda koskaan: Pamauksen jälkeen käännyin katsomaan ylöspäin ja huomasin n.100m leveän lumilaatan lähtevän vauhdilla liikkeelle! Hetkessä tajusin olevani juuri lumivyöryn kohdalla eikä pakoon pääsyä ollut. Yritin hädissäni kamera kädessä juosta sivulle, mutta onnistuin vain kompuroimaan itseni kumoon. Juuri ennen lumivyöryn iskua pääsin pystyyn ja otin muutaman juoksuaskeleen suoraan alaspäin.

Pakoon oli kuitenkin turha yrittää ja nopeasti valuva vyöry saavutti minut. Painava massa iski jaloille heittäen minut kaaressa lumivyöryn keskelle ja samassa upposin vyötäröä myöten sohjoon. Paniikissa yritin potkia itseäni pinnalle ja jostain sain kun sainkin pitoa jalkojen alle ja pääsin vyöryn pinnalle. Tässä vaiheessa olin valunut n.50m vyöryn mukana. Pinnalla ollessa tajusin, että mitään ei voi tehdä, kuin toivoa. Samalla kuitenkin vilkaisin olan taakse ja huomasin yli metrin korkuisen lumimassan lähestyvän uhkaavasti. Pelko iski suurella voimalla ja ensimmäistä kertaa elämässä pelkäsin kuolevani. Kyyti jatkui hurjalla vauhdilla kohti kurun loppua ja tässä vaiheessa olin valunut jo vajaat 100 metriä vyöryn mukana.


Painava sohjomassa pyyhkäisi minut pohjalle	Vyöryn lähtöpaikka ja valumakohta

Alemmas tultaessa paljas maa alkoi vaikuttaa vyöryn nopeuteen ja tunsin kuinka kitka suureni. Loppujen lopuksi vyöry pysähtyi kuin seinään ja tajusin selvinneeni. Nousin ylös ja kamera sekä mies olivat molemmat märkänä ja kuoruttettuna lumesta. Pulssi ei meinannut tasaantua millään ja paniikissa soitin Miikalle kertoakseni mitä tapahtui. Ennen puhelua hengitys puhisi ja ainoat sanat mitä sain sanottua oli : Voi helvetin helvetti! Miika vastasi puhelimeen ja tajusi heti tilanteen vakavuuden. Puhelun loputtua oli pulssi jo tasaantunut ja aloitin valokuvaamisen. Pienessä shokki tilassa en kuitenkaan huomannut edes vilkaista kameran aukon, suljinajan ja valotuksen arvoja, vaan räpsin kuvia menemään.

Keräsin kamppeet ja aloitin nousun kohti Pyhäkurun lakea, mutta jouduin kiertämään kauempaa, koska vyöryttävää jäi vielä laidoille suuret massat. Matkalla ylös oli aikaa miettiä tapahtunutta, enkä vieläkään tiedä aiheutinko itse vyöryn vai oliko minulla todella paska tuuri. Vyöryjä nimittäin oli ollut useampi kappale sinä aamuna. Toisaalta askelien aiheuttama paine saattoi vaikuttaa koko rinteeseen ja laukaisi vyöryn. Kiipesin takaisin vaellusreitille ja otin ylhäällä vielä muutaman kuvan. Keli oli todella lauha, koska reittimerkit olivat melkein kaikki sulaneet ja vesi tippui noron merkkien varsista. Laskin takaisin hotellille ja kävin kertomassa tapahtuneesta hotellilla. Kotia ajaessa satoi vettä ja välillä ihan runsaasti. Tätä kirjoittaessa ilma on tosin jo pakastunut. Ikinä ei ole tälläistä sääilmiötä Pallaksella ollut. Siitä olen kiitollinen, että kaikki kääntyi parhain päin. Ikinä en unohda tapahtunutta!


Punaisen pallon kohdalla vyöry iski minuun	Vyöry valui aina kurun pohjalle asti

Ilma oli reilusti plussan puolella ja reittimerkeistä valui vesi

Kuvat ja teksti: Timo Veijalainen