Valkoinen kevätpäivä Lyngenissä

Tapasimme Timon kanssa Lyngseidetissä, niin kuin olimme ennalta sopineet. Seuralaisemme jäivät lumikenkäilemään pienemmille rinteille ja me suuntasimme Stor Urdan parkkipaikalle, tavoitteena laskureissu Kjostindenille. Viikko sitten vuorelta oli raportoitu loistavista lumiolosuhteista, mutta sen jälkeen lähes +10 asteen lämpö ja vesisateet olivat sulattaneet lunta ainakin alarinteiltä. Nyt vuorenhuiput olivat sitkeästi sumussa, mutta arvelimme sieltä pehmeämpääkin lunta löytyvän. Kylmenevän ilman johdosta lunta ripotteli hieman merentasollakin. Parkkipaikalla huomasimme, että yksi seurue oli ehtinyt meitä ennen ja eteni nyt hitaasti Storurdan viimeisiä metrejä. Meno näytti sen verran tahmealta, että arvelimme alarinteiden olevan tosi jäässä. Paikalla kävi vielä pari minibussia tähyilemässä vuorille, mutta ilmeisesti sääolot eivät heitä tyydyttäneet. Matkan teko Store Kjostindenille alkaa lumivyöryvallimarssilla, kävelimme osuuden vaelluskengillä ja vaihdoimme lumirajassa monot jalkaan. (aika hankkia randomonot?)

Seuraavaksi suuntasimme lumiränniin, joka oli niin jäässä, että jyrkimmässä osuudessa karvat eivät enää pitäneet ja matkaa piti jatkaa jalan. Monon sai juuri upotettua rinteeseen ja tunteroisen kuluttua startista olimme aina niin tuskallisen kivikkorinteen huipulla. Pettymykseksemme ensimmäisellä jäätiköllä ei ollut uutta puuteria, vaan vesisateen jäädyttämää korppua. Tätä jääpohjaa saimme edetä sivuttain skinnailemalla, kunnes hieman ennen seuraavaa jäätikköä suksen pohjat alkoivat saada puuteria alle. Samettista puuteria oli kertynyt parikymmentä senttiä jäisen pohjan päälle. Edeltä menneen norjalaisryhmän jäljet alkoivat hiljalleen kadota puuskittaisen tuulenvireen kuljettaessa puuteria. Tunnin etumatkan saaneita norjalaisia ei näkynyt missään.

Pysähtyessämme tauolle, kuulimme ylhäältä norjalaisten huutoja ja jäätä leikkaavan kantin korinaa. Miehet laskivat luoksemme ja kertoivat, että ylempänä oli ollut vastassa todella kova tuuli, mutta upeaa puuteria. -Eivät olleet käyneet huipulla. Tunnistimme ryhmän vetäjän www.msmg.no -yhtiön Espeniksi. Seurueen jatkettua laskujaan nousimme ylemmäs ja ylemmäs, kunnes tuuli todellakin yltyi kovaksi. Ympärillä näkyi vain valkoista, ja saimme olla varovaisia, että repivä tuuli ei veisi hanskoja, tai muuta irtotavaraa mukanaan. Päätimme kiskoa karvat pohjasta ja laskea pois. Karvojen pakkaamisesta ei oikein tullut mitään tässä kelissä ja survoimmekin ne vain jotenkin mukaan. Kameralaukku ehti hautautua karvojen irroittamisen aikana niin ,että siitä näkyi vain pieni nurkkaus. Löimme siteet laskuasentoon ja lähdimme laskemaan. Lumi oli niin hyvää ja kevyttä kuin se vain voi Pohjoismaissa olla! Huono näkyvyys ei antanut mahdollisuuksia kovin vauhdikkaaseen kruisailuun, mutta laskettavaa oli onneksi kertynyt jo yllättävän paljon. Puuterin pöllyttämisen jälkeen edessä oli jäiseen ränniin pudottautuminen. Kantit purivat yllättävän hyvin ja jyrkän ja jäisen kurun laskeminen oli ihan mukavaa.

Laskupäivän jälkeen Timo ja Nina jatkoivat Suomeen ja minä sekä Kaisa jäimme vielä tuttavaperheen luokse Rotsundiin yöksi. Paljon oli Norjassa taas nähtävää ja koettavaa, mutta ei siitä tässä yhteydessä enempää.