Store Kjostinden, Lyngen 20.lokakuuta 2006

Ensilumet laskeutuivat Norjan vuorille jo syyskuussa, ensimmäiset laskivat puuteria Lyngenissä jo silloin. Meidän aikamme koitti kuukautta myöhemmin. Juuri ennen reissua kylmä rintama saapui jäämereltä ja saimme nettikameroista todeta, että vuoren huiput muuttuivat jälleen valkoisiksi. Lähdimme Norjan matkalle luottavaisin mielin, sillä sääennusteetkin olivat meidän puolella.

Lähdimme Olderdalenista ensimmäisellä lautalla (7.30) kohti Lyngseidetiä. Hieman jännitti odotella hiljaisessa lautassa vuoristopäivää. Pimeys alkoi sopivasti lauttamatkan aikana väistyä ja vuoret näyttivät hämärässä varsin lumisilta.
Kjosenissa ajoimme auton uudelle parkkipaikalle. Kjostindin alapuoliseen kivikkoon, Uraan oli tehty maansiirtokoneelle melkoisia muutoksia. Muutamia lumivyöryvalleja ja kaksi tunnelia oli paikalle putkahtanut. Lumivyöryvallia pitkin oli hyvä pätkytellä kohti vuoristoa, siinä säästi monet kivikkoiset metrit. Painoa repussa riitti, kun sukset ja monot oli lastattava selkään muiden tavaroiden lisäksi. Hento lumiraja näytti kulkevan jo noin 300 metrissä. Nousu Kjostindenin jäätikölle on karmea. Täytyy olla todella innostunut vapaalaskun harrastaja, että tämän kivikon kiipeää sulan maan aikana! Suksille päästäkseen on kiivettävä vähintään 600 korkeuserometriä jyrkkää kivi-lumi-muta-jäämössöä. Tähän oli kuitenkin valmistauduttu niin henkisesti, kuin fyysisestikin.

Ensimmäinen havainto lumesta oli noin 300 metrissä.

 

Aurinko alkaa maalata maisemaa.

Jyrkällä kivikolla sattui yksi vaaratilanne kun jalkani alta lähti jalkapallon kokoinen irtokivi pomppimaan alas Timoa kohti. Huusin Timolle varoituksen sanat ja Timo liikkui hieman puolelta toiselle, kunnes keksi väistösuunnan. Kivi jatkoi matkaansa alas ja me kapusimme yhä ylöspäin. Aurinko alkoi paistaa vuoren huippuihin juuri ennen ensimmäistä jäätikköä.
Suksille pääsimme yllättävänkin aikaisin, jossain 600 metrissä. Oli mukava kiskaista skinit suksien pohjaan ja lähteä hiihtelemään upeissa maisemissa. Tässä vaiheessa lunta oli jäätikön päällä vähän toistakymmentä senttiä. Mietittiin että liekö sitä ylempänäkään tämän enempää. Jonkin matkaa hiihdeltyämme saavuimme isommalle jäätikölle ja tässä vaiheessa höyhenenkevyttä puuteria alkoi olla jo oikein mukavasti. Alettiin olla jo varmoja hyvistä laskuista, ja ylempänä komeilevat lumiset kurut näyttivät upeilta!

Suksille päästiin 600 metrissä, mutta lunta ei vielä ollut paljon.

 

...Mutta ylempänä lumimäärät kasvoivat räjähdysmäisesti.

 

Kohti kuruhässäkkää. Huomaa lumivyöryn tähteet.

 

Kontaten kohti hienoja rännilaskuja.

 

Talvimaisemaa pitkän kesän jälkeen!

Aurinko alkoi nopeasti lämmittää ja keli oli aivan keväinen.
Jäätiköltä jatkoimme kohti Kjostindenin kuruhässäkkää. Rinne jyrkkeni nopeasti ja puuterin määrä vain lisääntyi. Lopulta otimme sukset jalasta ja jatkoimme nousua kontaten, rinteen jyrkkyydestä johtuen. Jalat upposivat puuterissa polveen asti ja alempana oli vielä vanhempaa, tiivimpää lunta. Nousimme kurua, kunnes laskuinnokkuus sai meidät lyömään siteet laskuasentoon ja tekemään kauden ensimmäiset käännökset. Lumi oli täydellistä puuteria ja ympäröivät maisemat talviset. Mahtava aloitus talvelle!

Nyt sitä saa puuteria sylin täydeltä!

 

Talvi on taas täällä! Aurinkoiset puuterikäännökset ennen kaamosta on plussaa.

 

Ei ollut kivistä pelkoa kun jäätikön päällä oli puolimetriä puuteria.

Välillä vuoret raikuivat ja kaikuivat puuterin aiheuttamasta riemusta.
Riittävästi mahtavia laskuja tehtyämme oli taas psyykattava itsensä karmeaan kivikkomatkaan. Alkujäätikkö, josta aloitimme skinnauksen oli kivikkoista ja alastullessa suksista lähti hieman kiehisiä. Ytimeen asti syntyneet naarmut eivät onneksi yllä.
Alamenomatka sujui yllättävän nopeasti ja voittajan fiiliksissä. Lopussa alkoi jo väsymys iskeä ja viimeiset kivikot meni jo vauhdilla sellaisessa apatismissa, että pyllähdin pariin kertaan rinteessä. Rynnimme autolle tauotta, mulla oli mielessä viiden lautalle ehtiminen. Lopulta huomasimme, että viiden lauttaa ei menekkään, vaan meidään täytyy odottaa varttia vaille seitsemään. Aika kului kahvistellessa (kahvia on muuten vaikea löytää Lyngseidetistä sesongin ulkopuolella) ja päivän tapahtumia kerratessa. Lauttamiehen saapuessa rahastamaan, ukko puhuikin yllättäen suomea. "Päevää" se sanoi kuin savolainen. Lauttamatka maksoi 132kr.

Vielä pitää vapisevin jaloin laskeutua kivijyrkänne.

 

Gammelhotellista on näppärä siirtyä lautalla Kjostindille (takana). Lautta lähtee pihalta.

 

LISÄÄ KUVIA

Kuvat Miika Alatalo jaTimo Veijalainen. Teksti Miika Alatalo

© www.tsaibma.com -seikkaile mukaan- info@tsaibma.com