Kun ensijäitä ei vielä lokakuun kolmannella viikolla kuulunut, suuntasi auto tällä kertaa kohti etelää. Lähdimme Jaskan kanssa Kittilästä ja otimme Velin mukaan Rovaniemeltä. Jaska oli kertonut paljon juttuja mereltä, ja tarkoitus oli siis lähteä katsomaan Haaparannan saariston kalastusmahdollisuuksia.
Yövyttyämme Torniossa heräsimme aikaisin, söimme puurot, ja ajoimme satamaan. Pakkasta oli viisi astetta ja lahdet olivat alkaneet jo jäätyä. Aluksemme kipparin tehtäviä hoiteli Jaskan isä Raimo. Hieno auringonnousu siivitti matkaamme, ja hylje kävi tervehtimässä kevyesti aaltoilevalla selällä. Ajettuamme parikymmentä kilometriä saavuimme ammattikalastajien kämpälle, jossa tulisimme seuraavan yön viettämään.

Purimme ylimääräiset kamppeet ja lähdimme laskemaan verkkoja. Siikaa ja taimenta pitäisi näissä vesissä olla – ja hylkeitä saalista maistelemassa. Urheilukalastajien heittokättä alkoi pakottaa niin kovasti, että heti kun varmemmat pyynnöt oli saatu veteen, suuntasimme vapoinemme pitkänmalliselle karikkosaarelle. Tuuli alkoi yltyä, ja olosuhteet alkoivat muistuttaa sitä aitoa tyrskykalastusta. Pääosin pikkujärvillä kalastaneelle pienen uistimen heitteleminen rannattomaan mereen tuntui alussa aika epätoivoiselta. Jonkin matkaa mukulakivikkoa käveltyämme löysimme vähän syvemmin putoavan rannan. Lusikka putosi taas veteen ja vähän matkaa kelattuani siimaa tempaistiin, ja ilmaan loikkaisi pienehkö taimen! Pirteä alle kilon kala, ei tämä aivan turhaa touhua ollutkaan. Hetken kuluttua myös Veli ilmoitteli, että kala on kiinni. Tällä kertaa kala ei ollutkaan taimen, vaan yllättäen komea harri. Aikaisemmin Veli kertoi, ettei ollut tiennytkään että merestä voi sellaisiakin saada.
Rannoilta löytyi monenlaista hämmästeltävää, muun muassa pari hylkeen ja kuutin raatoa, sekä Ruotsin armeijan maalilentokone.

Nälkä aijoi viimein miehet kämpälle, jossa Raimo valmisti verkoista nousseista tuoreista siioista perinteisen keiton. Oli rohki hyvä ruoka! Illalla kävimme vielä kotisaaressa heittelemässä. Tuuli yltyi jo 14 metrin sekuntinopeuteen ja satoi vettä niin kovaa, että teki kipeää. Uistinkaan ei tahtonut enää lentää vastatuuleen. Paras oli siis mennä maistelemaan saunan löylyjä.
Illalla tuuli pysyi sinnikkäästi kovana, emmekä päässeet kokemaan verkkoja. Kuuntelimme radiosta merisäätä, ja kerrankin sitä kuunteli ihan mielellään!
Aamulla heräsimme aikaisin kokemaan verkkoja. Taimenta ja siikaa saimme mukavasti, mutta osa taimenista oli kuollut verkkoon ja mennyt huonoksi. Kokeilimme vielä urheilukalastustakin, mutta aallot olivat vielä sen verran armottomat, että emme päässeet rantautumaan saariin. Heittelimme siis hetken veneestä käsin. Veli sai ainoan kontaktin kalaan, ilmeisesti taimeneen. Hyvän kokoinen kala kuitenkin irtosi melkein heti tärpin jälkeen.
Raimo savusti osan kaloista tuoreeltaan katajahöyryissä. Kala per mies vei nälän, ja kotiakin jäi viemistä. Takaisin satamaan pääsimme myötätuulessa aallon harjaa ratsastaen.

Reissu merelle oli hieno kokemus, ja Lapin miehille avautui uusi erämaa-alue. Vain horisontissa siintäneet tehtaanpiiput söivät tunnelmaa. Ruuhkaa emme merellä kokeneet: näimme lisäksemme vain kaksi venettä.

Jaska ja Raimo ovat kokeneita merenkävijöitä.

 

...Verkot pyyntiin.

 

Alueella oli mukavia pikkusaaria tyrskykalastukseen.

Saalistakin tuli.

Rannoilta löytyi muun muassa ruotsalainen lentokone ja hylkeen raatoja.

 

Illalla tuulta 14 m/s ja uistin meinasi lentää otsaan.

 

Aamulla kun päästiin verkoille, osa taimenista oli jo ehtinyt kuolla.

 

Suurimmat taimenet olivat parin kilon luokkaa.

 

Kalastajamökki saaristossa.

 

Teksti ja kuvat: Miika Alatalo

© www.tsaibma.com -seikkaile mukaan- info@tsaibma.com