Pääsiäisenä päätimme Perkkiön poikien kanssa tehdä päiväreissun eräälle ahvenjärvelle. Huhut kertoivat suurista ahvenista, mutta siihen astiset kokemukset olivat huonot. Kävin järvellä hukkareissun pari vuotta sitten maaliskuussa. Avantoon kurkkaamalla näin kyllä kirkkaassa vedessä hyvänkokoisia ahvenia, mutta ne eivät vilkaisseetkaan minun pilkkejäni.

Päätimme hiihtää suoraan siihen paikkaan, missä viimeksi olin kaloja havainnut - ehkä siellä nyt olisi kala otillaan. Paikka näytti lisäksi kartasta oikein hyvältä ottipaikalta. Ylitettyämme suuren järvenselän, päätimme aloitttaa pilkkimisen muutamaa sataa metriä ennen kohdetta. Paikka näytti melko mitäänsanomattomalta. Lunta oli jäällä vain viitisen senttiä, mutta teräsjäätä niin paljon, että ilman jatkopalaa ei reikää olisi välttämättä saanut. Syvyyttä tässä paikassa oli kaksi ja puoli metriä, mikä tuntui olevan vakiosyvyys tällä järvellä. Ensimmäisellä reiälläni onnistuin karkuuttamaan kaksi kalaa peräkkäin. Kalat eivät tuntuneet suurilta, mutta kirous näytti jatkuvan omalla kohdallani tällä järvellä - ja ehkä toin kirouksen muillekin, kun päästin päivän ensimmäiset kalat. Kun mitään tapahtumia ei enää kuulunut, tein uuden reiän. Yrjö veti ahkiota ja oli jättäytynyt hiihtomatkan aikana hieman kauemmas muusta porukasta. Päästyään meidän "perusleiriimme" Yrjö suuntasi tapansa mukaan minun vanhalle reiälle pilkkimään. Aikaisemmin Yrjö on saanut muun muassa yli kahden kilon raudun avannosta, jonka olin hetkeä aiemmin hylännyt.

Ei mennyt kauaa, kun Yrjöllä otti raskas kala. Kala irtosi avannossa, mutta onneksi Yrjö sai kopattua sen jäälle. Yrjö ei tuuletellut, eikä turhia puhunut, mutta ahven näytti sen verran kookkaalta, että me muut tulimme kauempaa katsomaan saalista. Kyseessä oli valtava ahven, suorastaan pallokala! Yrjö totesi heti, että ei ole näin isoa ahventa nähnyt. Puntari näytti 1,14 kiloa.

Yrjö tempaisi päivän ensimmäisen ahvenen. Melkoinen pallokala!!

Kun kalaa oli hämmästelty tarpeeksi, jatkoimme pilkkimistä. Hiljaisen hetken rikkoi jälleen Yrjö. Tällä kertaa avannosta nousi hieman alle kilon ahven. Seuraavaksi Tuomas onnistui saamaan noin 800 gramman kalan, ja Pekka reilu puolikiloisen. Itselläni kirous jatkui, tärppiä odotellessa puin pilkkihaalarin päälleni - sen verran kylmästi tuuli puhalsi. Totesimme kuitenkin, että kyseessä oli talven ensimmäinen pilkkireissu ilman siiman ja avannon jäätymisen aiheuttamaa vaivaa.

Kun Tuomaskin oli nostanut jo toisen kalansa, tunsin yllättäen painoa pilkkivavassani. Jäälle pätkähti viimein iso ahven ja taisipa siinä riemunhuutokin kajahtaa pitkän odottelun jälkeen. Tuomas tuli punnitsemaan kalaa, ja vihdoin puntarissa näkyi kauan kaivatut lukemat. Yli kilon ahven! Ennätys!

Kakskymmentä rammaa yli kilon - ja tyytyväinen kalamies.

Päivän aikana Tuomas rikkoi vielä oman ennätyksensä nostamalla tasan kiloisen ahvenen. Yrjö suurkalamiehenä otti myös toisen yli kilon ahvenen. Pekalla suurin jäi tällä kertaa reiluun 800 grammaan. Suuria olivat kalat tässä järvessä, saamiemme 15:n ahvenen keskikoko murtui ainoastaan kahden noin 50 gramman ahvenen takia.

 

Tulitauko. Kuivaalihaa, makkaraa ja muita herkkuja.

 

Pekka kurkki paljon avantoon. Iso ahven oli haistanut pilkkiä ja pakittanut pois.

 

Ennätykset paukkuu! Tuomas ja Yrjö esittelee kiloisia ahvenia.

 

 

Teksti: Miika Alatalo Kuvat: Miika Alatalo

© www.tsaibma.com -seikkaile mukaan- info@tsaibma.com