Lähdimme huhtikuun alkupuolella matkaan hyvin varhain ajatuksissamme jättiahvenet. Automatka sujui mukavasti kuulumisia vaihtaen ja pienin etukäteisfiilistelyin mahdollisista jättiahvenista. Ajomatkan jälkeen meitä odotti noin kuuden kilometrin hiihto ahkioiden kanssa. Keli oli erinomainen ja matka kalapaikoille sujui nopeasti. Alkuun hieman pähkäilimme mistä lähdetään pilkkimään, ja päädyimme ehkä pidemmälle kuin olimme ajatelleet. Pekalla oli kuitenkin paikasta jonkinlainen, aikaisempiin reissuihin pohjautuva havainto. Ensimmäiset pilkkireiät kairattiin ja kohtuullisen pian paljastui kuka tulisi olemaan päivän ahvenmestari: Miika. Miika täräytti heti kärkeen kilon rikki ja kohta tuli lisää. Meillä muilla jännitys virisi koko ajan enemmän, kun Miika jo perkaili saalista. Lopulta myös Yrjöllä tärppäsi ja niin oli kahden miehen reissu pelastettu.

Miikan 1,3 kiloinen ahven ja toinen vähän pienempi.

 

Yrjö ja 1,2 kiloinen suurahven.

 

Taukopaikalla. Markus vaihtoi kaiken varalta vapaansa paksummat siimat.

Syönti tuntui lopahtavan kokonaan ja päätimme lähteä tulille. Tulilla hörpittiin kaatoryypyt kahvin ja kuivanlihan kera. Samalla maisteltiin ja käristeltiin myös "ientulehdusmakkarat", jotka liikanimestä huolimatta maistuivat erinomaiselle. Tulistelun jälkeen suunnistimme uudelleen pilkille ja lähelle toista potentiaalista ahvenpaikkaa. Lopulta onnisti todella räväkästi. Miika aloitti jälleen ahvenmestarina suurahventen saamisen. Muut hämmästeli jo ehkä hieman hämmentyneen huvittuneen epäuskoisina touhua. Taisipa siinä jostain avannolta kuuluu noitumista pilkkikirouksesta, joka oli langetettu erään kalastajan kohdalle jossain tunturissa.

Sitten alkoi tapahtua. Allekirjoittaneen vavassa tärähti ja sitten kiskottiin jo ylös ennätysahventa (oma ennätys). Fiilis oli mitä mahtavan, kun havaitsin ahvenen koon jäällä. Pienet tuuletukset ja pakollinen kuvaus. Eikä mennyt kuin hetki niin viereisellä avannolla Velillä oli täysi tohina päällä; ensin yksi ja heti perään pilkin laskun jälkeen toinen. Uskomaton tilanne ja sen mukaiset tuuletukset sekä riemu "kirouksen" katoamisesta. Kerrassaan erinomaista. Lopulta myös Pekka sai jäälle komean ahvenen körmyn. Näin ollen yksikään matkaan lähteneistä kalastajista ei jäänyt ilman saalista. Syönti oli ohi melko nopeasti ja niinpä saaliin perkaamisen jälkeen lähdimme hiihtämään kohti autoa. Keli oli kuin toukokuussa ja fiilis kerrassaan mahtava. Jätimme järven ja lähdimme ajamaan takaisin. Autossa käytiin vielä läpi päivän tapahtumat ja hämmästeltiin saalista, samalla jokaisen mielessä pyöri varmaan jo pohdinta, milloin sitä seuraavan kerran pääsee järvelle.

 

Jutun kirjoittaja ja yli kilon ahven.

Velin päivä on viimein pelastettu ja pilkkikiroukset kumottu! Kaksi yli kilon ahventa jäällä.

 

Täyskäsi.

 

Ahvenen kuntokertoimet ovat kohillaan... Näitä on mukava katsella avannosta, ja jännittää, ottaako kala pilkkiin vai ei.

 

Teksti: Markus Veijalainen Kuvat: Miika Sirkiä ja Markus Veijalainen

© www.tsaibma.com -seikkaile mukaan- info@tsaibma.com