
Pallas on sininen ja valkoinen.	Lunta kertyy Palkaskuruun.

Lähtiessäni Pallakselle, oli kylillä pakkasta noin 30 astetta. Saavuin hotellille aurinkoisessa säässä ja kun astuin autosta ulos, huomasin että oli tyyntä ja lämmintä. Ihmeissäni kävelin lämpömittarin luokse ja järkytyin kun se näytti vain neljä astetta pakkasta! Viimepäivinä uutta pakkaslunta oli tullut toistakymmentä senttiä.
Lähdin etenemään vaellusreittiä pitkin, enkä vieläkään ollut päättänyt mihin menisin. Katsoin aurinkoon päin ja ymmärsin, että Taivaskeron takana (länsipuoli) oleva minulle toistaiseksi tuntematon kuru olisi nyt varjossa. Päätin siis mennä Palkaskuruun, koska sinne paistaa aurinko ja se myös kerää hyvin lunta. Pallaksen maisemat olivat upeat kevättalvisessa auringonpaisteessa. Kovemman tuulen pakkaaman lumen päällä, oli kimaltava puuterikerros. Sitä oli tunturissa niin ohuesti, että päättelin vain rippeet tulleen Pallakselle tuuletta.
Saapuessani Palkaskurun harjanteelle, tuuli alkoi puhaltaa hiljalleen. Palkaskurun puronuomat olivat keränneet totuttuun tapaan kolmimetrisiä lumivalleja. Sinne saisi nyt lumiluolan poikineen! Lumi näyttäisi tänä vuonna tulleen jopa tavallistakin epätasaisemmin Pallakselle. Paikat, jotka ovat vähänkin kovemmalle tuulelle alttiita, ovat paljaita. Kuruissa ja painanteissa lunta taas on paljon.
Päätin nousta ylös Pyhäkerolle ja laskea sieltä Palkaskuruun. Rinne oli kivikkoinen, mutta siinä näkyi jokunen suikale, josta löytäisi laskulinjan ja pehmeää lunta.
Rinteessä maatuisku yltyi ja puuteri alkoi lentää itään, kohti Venäjää… Viima oli aika kylmä. Maatuisku kasteli välittömästi kädet, jos hanskoja käytti poissa ja märkänähän kaikki jäätyy.
Nousin lähelle lakea, jossa on suuri kivi. Olimme muutama vuosi sitten nimenneet tämän kiven suihkukiveksi ja sitä se oli nytkin. Maatuisku pyöritti lumet naamalle, mutta tuulenhumina lakkasi kiven takana. Laskin pari lyhyttä laskua ja totesin lumen upeaksi. Samettinen kiinteä pohja, ja päällä kevyttä puuteria, joka kyllä uhkasi karata hetki hetkeltä tuulen mukana.
Lopuksi droppasin ison kiven päältä ja laskin alas Palkaskuruun. Kurun jyrkkä mäki olikin sitten täynnä puuteria! Ei tarvinnut enää miettiä mihin tuuli lunta kiikutti. Parhaassa kunnossa oli perimmäinen osa, länsipuolen pehmoset oli tuuli tappanut.
Kurun perällä laskiessani kohti jyrkkää osaa päätin kurvata rinteessä olevan lumilipan myötäisesti, vaikka arvasin, että siitä lumi voi lähteä vyörymään. Kurvasin polvensyvyisessä puuterissa lipan laitaan ja siitä se vyöry sitten lohkesi. Seuraavat kymmenisen metriä laskin irtolumivyöryssä, tai enimmäkseen sen vieressä. Vyöry oli niin pienikokoinen, ettei se kuitenkaan säikäyttänyt. Huomasin, että kurussa oli ollut isompikin lumivyöry. Luultavasti loppiaisen lämpöaallon aiheuttama, ajattelin.
Lopuksi nousin vielä Palkaskeroon, josta laskin ilta-auringon punervassa valossa hotellille. Lasku oli loivaa, mutta lumi oli hienoa laskea. Hotellilla totesin, että vielä ehtii yhden laskun ennen auringonlaskua. Kiipesin vielä kerran kerolle ja pöllyttelin laiskasti loivaa mäkeä autolle. Pallas alkaa olla valmis sesonkiin! Vielä jos saa toivoa, niin toivon että saataisiin reilummin lunta ilman tuulta..

"Suihkukivi" on mukava taukopaikka.


Palkaskurua.	Vanha Lumivyöryn ketale kurun pohjalla.


No! They steal my powder!	Erikoinen muodostelma!

No comments.

Kuvat ja teksti: Miika "MoE" Alatalo