Pallasjärvi 2.-4.11.2007

Loka-marraskuun vaihteessa arvoimme Jaskan kanssa pilkki- ja uisteluretken välillä. Syksy oli harvinaisen lämmin, eikä järvissä ollut juuri jäitä. Sääennusteet lupasivat sen verran reippaita pakkasia, että ainakin pienemmät järvet jäätyisivät. Päätimme kuitenkin lopettaa kesäkalastuskauden kunniakkaasti.

Lähdimme liikkeelle illan pimeydessä Pallaslompolon veneenlaskupaikasta. Riitettä oli jonkin verran lompolon rannassa, mutta melko kova tuuli piti suurintaa osaa järveä vielä sulana. Vilkaisimme välillä karttaa otsalampulla, kun ajelimme kohti järven pohjukkaa. Kolmen-neljän kilometrin kuluttua saavuimme majapaikkaamme Hietalahteen, joka oli positiivinen yllätys. Tunnelmallinen pikku mökki!

Aamulla oli erikoista herätä ja kurkata ikkunasta, minkä näköiseen paikkaan sitä oltiin tultu. Huurteinen tunturimaisema miellytti silmää ja herätti pian talviunille poistuvan vapakalastuskipinän. Kahvit juotuamme lähdimme kokeilemaan taimenen ja järvilohen syöntiä. Täkyrakseja emme tähän hätään mistään saaneet, joten pistimme vetoon lusikoita ja vaappuja. Puolijärveä kierrettyämme olimme saaneet ainoastaan kolme epävarmaa tärppiä. Pinnassa näytti olevan kuitenkin elämää, sillä hyppelevät muikkuparvet kimaltelivat välillä syksyn matalassa valossa. Lauantain kääntyessä iltapäivän puolelle, rasvatyynen järven pintaan alkoi muodostua linnunsiipiä muistuttavia jääkiteitä. Nämä luonnon omat taideteokset alkoivat hiljalleen kiinnittyä toisiinsa, ja pian huomasimme, että jo nenänpäätä nipistelevä pakkanen aikoi tosissaan jäädyttää koko suuren järvenselän! Päätimme hakea kämpästä tavaramme ja poistua jäätävältä järveltä. Ensimmäiset pari kilometriä meni suhteellisen helposti ja muutamia sulapaikkoja myötäillen. Lähellä lompoloa jäätä alkoi olla jo niin paljon, että aloin särkeä jäätä airolla, samalla kun Jaska koitti saada neliheppaisesta moottorista tarpeeksi vääntöä. Jäätä oli jo parisen senttiä ja kiitimme onneamme, ettei meillä ollut nyt lasikuituvenettä. Ranta läheni pikkuhiljaa ja pääsimme lopulta tekemään tulia uuteen yösijaamme, Pallaslompolon kotaan.

Aamulla pakkasta oli -15 ja huomasimme tehneemme oikean ratkaisun: Järvellä oli miehenkantava jää! Toivotimme talven tervetulleeksi ja totesimme, että harvoin sitä järven jäätymisen näkee näin konkreettisesti.

Aamu valkeni kämpän ikkunasta postikorttimaisemana.

 

Hietalahden kämpässä on tunnelmaa.

 

Aamu oli loistavaa aikaa vetouistelulle.

Keli oli raikas myös veden päällä.

Auringon laskiessa järvi alkoi pikkuhiljaa jäätyä.

 

 

Paluumatka Pallaslompoloon meni tiukille! Jäätä oli pari senttiä.

 

... Ja aamulla järvellä olisi ollut jo pilkkikelit.

 

Teksti ja kuvat: Miika Alatalo

© www.tsaibma.com -seikkaile mukaan- info@tsaibma.com