Rautuparatiisi

On elokuun 16. päivä vuonna 2004 ja matkamme kohdistuu norjan rautuvesille. Alue on ennestään tuttua, koska olimme olleet siellä viime toukokuussa. Silloin saimme oikein hyvin kalaa, joten päätimme tulla kesällä uudestaan. Etäisyys tieltä leiriimme oli noin 20 kilometriä ja lähimpään asutukseenkin matkaa kertyi 50km, joten olimme keskellä erämaata. Vaellus leiriimme kesti noin viisi tuntia, mukavassa tunturimaisemassa.

Kalastus alkaa

Illalla onnistuimme saamaan leirijärvestä kolme kalaa. Minun matoon napannut kalani painoi 800g ja Veli sai iltahämärässä ison raudun, joka oli pyrstöstä kiinni! Painoa kalalla oli 1,6kg. Veli sai myös pienemmän, noin puolenkilon kalan. Innokas tunnelma vallitsi ensimmäisenä iltana, kuten aina. Jokaisen mielessä pyörivät kuvat suurkaloista!

Aamulla päätimme kiertää koko järven ja etsiä kaloja. Kokeilimme kaikki järven "hotspotit", mutta kalaa ei kuulunut ja kaiken lisäksi alkoi sataa. Palasimme takaisin leiriin. Tauon jälkeen menimme jokisuuhun, mistä Veli oli illalla saanut ison raudun ja se todellakin kannatti: Vesi oli täynnä komeita rautuja, ihan rannan läheisyydessä! Laskin siinä olevan ainakin 15 isoa kalaa uimassa kristallin kirkkaassa vedessä. Sillä hetkellä aloitimme unelmallisen kalastuksen. Ensin kala otti matoon ja vieheisiin, mutta vähän ajan kuluttua kalat aloittivat valikoivan syönnin. Vaikka uistin oli ihan kalan edessä, se ei ottanut. Aloimme pyytää perhovarusteilla, jäljitellen kalan varsinaista ruokaa. Ensin Pekka ja Tuomas saivat saalista painotetulla katkajäljitelmällä. Suurimmat kalat olivat kilon pinnassa. Sitten olikin minun vuoroni. Käytin perhoa nimeltä Red tag (kuulapää) ja tein heiton. Annoin perhon laskeutua lähelle pohjaa ja samantien kun aloin liikuttamaan perhoa kala iski! Hyvän taistelun jälkeen sain kalan käsiini ja kaunis rautu painoi kilon. Päästin kalan takaisin järveen, koska meillä oli saalista ruuaksi ihan tarpeeksi. Seuraavaksi sain aivan samanlaisen kalan! Veli halusi kokeilla myös perhokalastusta, mutta lopetti uhkaavan näköisen toiminnan yleisön pyydöstä.

Seuraavana päivänä kalastimme pienemmässä järvessä, joka oli täynnä kalaa, mutta saatujen kalojen lihan väri oli vaalea. Saimme lipoilla yhteensä 15 rautua ja suurin oli hieman päälle kilon. Tavallinen koko oli noin 700g. Kokeilimme myös lähellä olevaa järveä, josta tapaamamme lappalaiset sanoivat löytyvän todella isoa kalaa. Emme kuitenkaan saaneet isoja sen enempää kuin pieniäkään.

Torstaina menimme järvelle, joka sijaitsi 15km päässä. Pekka sai yhden kiloisen, Veli sai pienen ja minä, hmm yksi iso seurasi uistinta.. Saalis ei ollut tällä järvellä paras mahdollinen, mutta maisemat olivat sitäkin paremmat. Kalan laatu oli tässä järvessä erinomainen, lihan ollessa punaista. Lappalaiset muuten suosittelivat tätäkin järveä meille. Juuri kun pääsimme takaisin leiriin ja valmistimme savustettua kalaa, sääennusteiden lupaama myrskymatala saapui ja alkoi luja vesisade. Yritimme nukkua, mutta se ei ollutkaan niin helppoa piiskaavan sateen pitäessä meteliä. Kova tuuli vavisutti myös telttakangasta. Ilman lämpötila tippui viiteen asteeseen joten sade tuli melkein lumena. Muutaman tunnin unien jälkeen myrsky herätti meidät. Tuuli oli niin kova että telttamme oli suurissa ongelmissa. Telttamme rysähti tukikeppien pettäessä, vesi alkoi velloa teltassa ja jotain oli tehtävä asian suhteen. Veli puki sadevaattet päälle ja painui ulos myrskyyn tarkistamaan tilanteen. Onneksi lappalaiset olivat jättäneet puita leiriimme ja niiden avulla saimme tukevan pylvään pitämään telttaa pystyssä. Tilanne parani ja jatkoimme unia, mutta myrsky ei hellittänyt.

Aamulla Tuomas ja Salla päättivät lähteä kotiin. He jättivät meille ruokaa ja paremman teltan. Meidän elämisen taso parani. Olimme kuitenkin huolissamme siitä, että he lähtivät matkaan myrskyn aikana. Majaituamme 20 tuntia teltassa, myrsky viimeinkin hellitti ja pääsimme taas kalaan. Sain oman suurimman raudun tällä reissulla: 1,27kg. Rautu otti jälleen Red tagiin. Emme saaneet mitään muuta sinä iltana. Raudut ilmeisestikkin valmistautuivat kutemaan. Vähän väliä raudut ahdistelivat toisiaan ja peuhasivat pohjassa. Seuraava päivä olikin viimeinen ja aloimme kerätä syömäkaloja kotiin. Suuntasimme pienemmälle järvelle. Saimme 36 hyvän kokoista rautua ja yleisin koko oli 600-800g. Suurin oli jälleen yli kiloinen. Kalat ottivat ahneesti matoon ja vieheeseen. Hyvästiksi saimme leirijärvestä vielä pari kaunista kalaa.

Kävelimme 20km matkan autolle 3 tunnissa ja 54 minuutissa. Nopeaa toimintaa! Tarkoitus oli kävellä neljään tuntiin, mutta se läheni vauhdilla ja juoksimme viimeiset pari kilometriä. Se oli aika rankkaa, koska jouduimme ylittämään soita ja jokia raskaassa varustuksessa. Näille järville meneminen on niin rankkaa, että päätimme mennä seuraavalla kerralla moottorikelkoilla talviaikaan!