Päivä
1. Keskiviikko
Lähtiessämme
Kätkäsuvannosta kohti rautuvesiä olivat viisaat vanhempamme
kovasti sitä mieltä, että kumivene olisi aivan liioittelua
tunturireissulle. Kilttinä poikina Pekan kanssa jätettiin
kumivene siis pakkaamatta ja matka sai alkaa. Minun ja Pekan lisäksi
mukaan lähti myös Yrjö, joka oli mukana myös maaliskuun
pilkkireissulla.
Desinfiointipisteessä kalastusvälineemme todettiin niin kuiviksi
ja bakteerittomiksi, että meiltä tyydyttiin puhdistamaan vain
kumisaappaat. –Eipä tarvi erikseen rasvata.
Kävelymatkan alkaessa tänä kesänä harvinainen
luonnonilmiö, vesisade, piipahti tervehtimässä meitä.
Kuuro oli kuitenkin sen verran lyhyt että pian saatiin taas auringonpaistetta.
Matka ensimmäiselle järvelle sujui ripeästi ja päätimme
ensimmäiseksi pystyttää leirin. Teltan kohottua tunturinummelle,
näimme järvellä ensimmäiset tuikit. Oli aika purkaa
suurimmat kalastuspaineet. Totesimme, että kalat tuikkivat keskellä
järveä ja vesi oli aika lämpimän tuntuista. Rannassa
parveili pelkkiä mutuja. Heittely tuntui melko epätoivoiselta
niin perholla kuin lipallakin. Kävelimme Pekan kanssa jokisuuhun,
Yrjön jäädessä leirin läheisyyteen kahvin keittoon.
Pekka heitti pintaperhonsa lähelle syvää jokisuuta ja
heti ensimmäisellä heitolla rautu mulautti koukun suuhunsa.
Kiinni!
- Saattaa olla isokin, nyt vähän jännittää,
Pekka tuumaili kalaa väsytellessään.
Kalan tehtyä tarpeeksi syöksyjä, näimme rantavedessä,
että kyseessä oli varsin nätti rautu. Autoin kalan haaviin
ja näin oli reissun ensimmäinen kala saatu. Painoa kalalla
oli vajaa 700 grammaa. Samaan aikaan Yrjö vetaisi kauempana samankokoisen
raudun lipalla maihin.
Ensimmäisten kalojen jälkeen joimme kahvit ja kokeilimme vielä
kalastella hämärään saakka. Ilta oli upea loppukesän
väreineen, mutta kalaa emme saaneet muutamista näköhavainnoista
huolimatta. Onpahan graavirautua aamuksi!
 |
Pekka
kalasteli pintovia rautuja piemän tuloon saakka. |
 |
Nätti
700g pintaperhorautu. |