"Jos ei tuosta niemestä tule kalaa niin ei mistään."

Päivä 3. Perjantai

Kyllästyimme järven pihiyteen ja päätimme lähteä kokeilemaan muutaman kilometrin päässä olevia järviä. Ensimmäiseltä järvellä olimme pari vuotta sitten juuri samoihin aikoihin löytäneet isojen rautujen kutumontun rannan läheisyydestä. Hiivimme Pekan kanssa tutulle kuopalle hikikarpalot otsalla. Olisiko montussa taas uljaita tunturijärven isomuksia? –ei ollut.
Kaloista ei tälläkään järvellä ollut havaintoa ja päätimme jättää kokeilut hyvin vähiin. Vielä yksi järvi oli kuitenkin jäljellä. Yrjö ei sinne enää lähtenyt, vaan aikoi kävellä omaa tahtia takaisin leirijärvelle. Pekan kanssa menimme puolijuoksua taas uudelle järvelle kokeilemaan. Harjanteelta katsoimme, että jos tuosta niemestä ei tule kalaa, niin sitte ei koko järvestä.
Järven rannat olivat todella jyrkät. Ranta tippui poikkeuksetta suoraan 2-4 metriin ja vesi oli tietysti kristallin kirkasta. Ensimmäiset heitot toivat pettymyksen. Muutamien heittojen kuluttua Pekka kuitenkin totesi rauhallisesti ”Kyllä tässä järvessä kallaa on” Kilon rautu oli käynyt nimittäin seuraamassa Pekan madolla vahvistettua lusikkauistinta. Seuraavalla heitolla Pekka sitten ähkäisi että ”Nyt on kiinni”! Kala oli kilon kojamo, niin kuin Pekka sanoikin. Rautu oli iskenyt madon sijasta suoraan Räsäseen.
Hetken päästä pohjaan tuijotteluni palkittiin kauniilla näyllä. Uistimen perässä ui rauhallisesti todella hieno rautu. Pysäytin lipan hetkeksi ennen rantaa ja silloin kala iski. Kauaa ei rautu ehtinyt ihmetellä kun sain sen jo rannalle. Alkoihan sitä kalaa tulla!
Seurasi taas useampia tyhjiä heittoja kun viehettäni seurasi taas samankokoinen ja yhtä näyttävä rautu. Tämä kala ei kuitenkaan ottanut houkutteluista ja uusista heitoista huolimatta.
Pekka sen sijaan sai pari hyvää rautua, jotka eivät olleet kutukaloja. Kesti pitkään että sain uuden tärpin, Pekka sai kalan sieltä sun täältä, mutta minua alkoi jo tympäistä.
Vihdoin syvässä rannassa selvästi yli kilon kala seurasi uistintani. Muutaman heiton ja vaihtelevan kelaustekniikan jälkeen sain kalan iskemään rajusti lottoon rantavedessä, mutta kala irtosi.
Toivuttuani karkuutuksesta näin kalan taas uimassa syvänteessä. Parin heiton jälkeen tuli taas luja tärppi ja karkuutus… Jälleen pari heittoa ja oli kala kiinni, kala hyppäsi rajusti ilmaan ja huomasin että kyseessä oli nyt paljon pienempi kala. Reilu puolikiloinen, kutuun valmistautumaton kala.
Otimme kaloista muutaman syötäväksi ja päätimme palata leiriin. Kyllästytti taas samoissa maisemissa kävellä. Matkalla löysimme melko läheltä leiriämme kaikkien aikojen hillapaikan. Siellä olisi vielä käytävä.

Kilorautu iski Räsäseen seurattuaan ensin rantaan.

 

Tällaiset nätit raudut seurasivat viehettä aina välillä rantaan.

---------Seuraava päivä---------