Tulvivan puron ylitys

Toukokuu 2004

Toukokuun puolivälissä lähdimme Norjan rautuparatiisiin, josta olin kuullut hurjia kalajuttuja uudisraivaaja – ystäviltäni. Tämä oli ensimmäinen kalareissuni Norjaan ja odotukset olivat todella korkealla! Kiloinen rautu pitäisi olla ihan peruskala näissä vesissä.
Elettiin viikon kestänyttä helleaaltoa ja lämpöä oli Muoniossakin parikymmentä astetta. Säätiedotukset tosin saivat meidät ottamaan extravaatetusta mukaan. Luvassa oli reilusti kylmenevää ilmaa ja lumikuuroja. Hiihtomatka alkoi kuitenkin ankarassa kuumuudessa, tunturissakin lämpöä oli varmaan 15 astetta ja lumi upotti pohjaan saakka. Reilun 20 kilometrin hiihtomatka oli hirvittävää rämpimistä ja jouduimme muun muassa ylittämään pari tulvivaa puroa.
Kun viimein 9 tunnin uurastuksen jälkeen pääsimme perille, olimme ihan poikki. Otimme yhdet oluet ja en muista koska se olisi noussut niin suoraan päähän. Olo oli suorastaan epätodellinen, yhtä aikaa innostunut ja turhautunut.
Pekka ryntäsi heti auringonlaskun kanssa kilpaa pilkille. Taisi saada yhden pikkuraudun.
Aamulla herätessämme pälvet olivat taas valkoisena uudesta lumesta! Aamutoimien jälkeen ryntäsimme tietysti pilkille. Kalaa alkoi tulla oikein mukavasti. Päivän huippuhetki koettiin 11.30 järven salmipaikassa, josta Tuomas oli viimevuonna saanut pari isomusrautua. Nyt Kaitsu sai paikasta ensimmäisenä pari alle kilon vonkaletta. Myös minä onnistuin väsyttämään 5 metrin syvyydestä n.600g raudun. Sitten tempasi kunnon kala! Väsytys kesti jo useamman minuutin ja kala vain syöksyi uudelleen ja uudelleen. Odotin noin puolentoistakilon kalaa. Vihdoin räikän huudot vaikenivat ja sain kalan nostettua avantoon ja siitä käsin ylös. Kalan painoksi mitattiin 1,8kg.

Maisemaa kohti toistakilometrisiä tuntureita

Veli taas väsytteli vieressä 1,1kg vonkaleen, jolla oli matokoukku suussa, muistuttamassa menneestä tuskasta. Tämä vielä on pientä siihen sattumaan verrattuna, mikä Pekan kohdalle samalla järvellä sattui: Pekka sai pelkän tekotoukilla syötitetyn kolmihaarakoukun! Siis ilman tärppiäkään. Melkein saman tien kun jälleen pudotin pilkin uudelleen avantoon oli taas iso kala kiinni. Puoli minuuttia ja kala sitten irtosi. Sain vielä yhden vajaan kilon raudun ja sitten paikka hiljeni. Marko sai rippeinä pari puolenkilon kalaa.
Pian poromies päristeli kelkalla paikalle kuin tilanteen vaistonneena, sanoi buorre beavvit ja tuli tutkimaan kaloja. Mies pyöritteli jäällä makaavaa suurrautua ja tokaisi: -Liksom tvoo kiilu.
Mies pilkki hetken seurassamme. Lappalaisten kalan väsyttely on hauskan näköistä puuhaa. Tämä mies juoksutti kalat jäälle. Siis juoksi viisi metriä taaksepäin pilkkivapa kädessään, kunnes kala oli jäällä.
Seuraava hurja tapaus oli paikassa, jonka manasin mitään sanomattomaksi kalattomaksi paikaksi. Pekka kuitenkin halusi juuri tähän kohtaan järveä tehdä reiän. Ja Pekka sai kalan. Ällistyttävän lyhyellä väsyttämisellä jäälle lensi iso rautu. – Reissun suurin tähän mennessä! Pekka huuteli innoissaan. Puntari näytti kuitenkin 1,8kg myös tälle kalalle, joten tasoissa olimme.
Kalaa tuli vielä pitkin päivää, mutta ei enää isoja.
Seuraavan päivän päätimme käyttää järveen, joka oli Lappalaisten mielestä paras suurrautujärvi. Kolmen ja jopa viiden kilon rautuja pitäisi löytyä. Yleensä paikallisilla poromiehillä pilkkikalaennätykset ovat kolmen kilon tuntumassa. Isomusten olemassaolon huomaa jo heidän käyttämästään siimanpaksuudesta, jotain puolimillistä se on.

Pekka ja Veli painii lämpimikseen	Rauha on tullut

Kaitsulla nykii	1,1kg evästä tartutettu

Saimme järvestä peräti yhden hyvän raudun! Kaitsun saama kala painoi 900g, ja sekin tuli ootto-onkimalla. Marko sai jokisuussa tärpin, ja siinä rytäkässä meni siimakin poikki. Vielä tänä päivänäkään emme tiedä oliko kyseessä kala vai maapallo. Aika isoja kivenmurikoita siinä pohjassa oli..
Illalla pakkasta oli -14 ja nautimme sisäisiä lämmikkeitä. Siinä tuli sitten illan mittaan joiku ja painimestaruudet selvitettyä!
Seuraavana päivänä saimme taas hyviä rautuja, suurimpana minun evästä tartutettu 1,1 kiloinen. Kiitokset Kaitsulle, joka juoksi hakemaan nostokoukun kilometrin päästä leiristä!
Veli ja Pekka olivat samaan aikaan läheisellä pikkujärvellä uudisraivaamassa. Pojat tulivat lumituiskussa takaisin leiriin. 0,5-1kg rautua oli tullut mainiosti, tosin liha oli vaaleaa väriltään.
Yksi kala oli onnistunut tempaisemaan Pekan ootto-ongen mukanaan järven syövereihin.
Seuraavana päivänä hiihdimme jäätävässä pohjoistuulessa takaisin autolle. Paluumatkaan kului 4 tuntia vähemmän kuin menomatkaan!

	Pekka ja 1,8kg kala, eli jaettu 1. sija	Veli ja 1,1kg, Miika ja 1,8kg

 

 

Teksti: Miika Alatalo Kuvat: Miika Alatalo

© www.tsaibma.com -seikkaile mukaan- info@tsaibma.com