Tällä kertaa kyseessä on pilkkireissu ja ruotsin komeiden tuntureiden keskelle. Pekan ja Miikan kanssa startattiin keskiviikko aamuna n.9 aikaan kohti pohjoista. Miikan isä Jaakko oli etukäteen lähtenyt jo viemään pilkkiarkkia lähtöpaikalle ja me lähdettiin hieman perästä, koska kelkka piti vielä lastata kyytiin ja Pekka oli tullut vasta illalla Oulusta ja pakkaukset oli hieman kesken. Perille kuitenkin päästiin ja matkalla käytiin ostamassa luvat Karesuvannosta. Ilma oli upea ja lämmin tosin ennen auringon nousua oli ilma aika kylmä ja pakkasta oli reilusti yli 20 astetta. Lähtöpaikalle saavuttaessa aurinko paistoi komeasti ja ilma ei olisi voinut olla parempi. Purettiin autoista tavarat ja valmistauduttiin lähtöön. Itse valmistauduin matkaan laittamalla monoja jalkaan, sillä minun matkustustapa oli tällä kertaa hiihtohinaus kelkan perässä laskettelusuksilla.

Matkan alku tuntui jotenkin oudolta, koska ei ole aikaisemmin tullut oltua paljon hinauksessa, mutta siihen tottui nopeasti ja loppujen lopuksi se oli jo kivaa. Noin puolessa välissä oli pakko vaihtaa hanskoja Pekan kanssa, koska meinasi alkaa jo sormet jäätyä. Loppujen lopuksi matka meni oikein hyvin, mutta sukseen tuli valitettavasti mammuttimainen naarmu kiven kanssa suoritetusta lähemmästä kontaktista. Perille päästyä oli pakko päästä kokeilemaan josko sieltä ois eka kalat saatu ylös, mutta huonolla menestyksellä vain pari tärppiä oli eka reikien saalis, mutta hieman kauempaa tuli jo muutama ylös silti heikko oli eka päivän saalis. Lopetettiin pilkkiminen ja alettiin pystyttää yöpymispaikkaa eli pilkkiarkkia joka onkin mielenkiintoinen laitos. Kylmä alkoi jo hiipiä pikkuhiljaa auringon laskettua ja arkki alkoi olla jo hyvää vauhtia pystyssä.

Arkin pystytyksen jälkeen oli myös päivän ensimmäinen lämminruoka paikallaan, niin arkista tosiaan löytyy hella ja lämpöpatteri jotka molemmat toimivat kaasulla. Ruuan laiton jälkeen pistettiin lämmitys päälle joka tosiaan lämmitti kunnolla! Mahtavaa!! Kaiken kylmän keskellä on upeaa kun löytyy paikka mistä saa lämpöä ja suojaa. Välillä lämpötila kyllä kohosi jo suunnilleen saunan tasolle, mutta ei pidä valittaa? Nukkumaan laitettiin hyvissä ajoin, koska aamulla odotti järvi täynnä kalaa pelkästään meitä varten, koska muista ihmisistä ei todellakaan ollut tietoa ja hyvä niin.

Kello herätti n.7:ltä aamulla ja toimenpiteet olivat seuraavat:
1. lämmitin päälle
2. ylös maakuupussista
3. vaatetta päälle
4. hella päälle
5. veden/ruuan keitto
6. aamukahvit
7. aamupaskalle
8. haalarit päälle ja pilkille

Eli siinä oli lyhyt aamuohjelma, joka suoritettiin ennen kun päästiin tositoimiin.Siirryttiin järven toiseen päähän leiripaikasta nähden ja alkoi armoton reikien kairaaminen. Kalan tulo ei ollut mikään mahdoton, mutta pääasia, että sieltä yleensä tuli jotain. Harreja nousi jonkin verran, itselläni tosin heikommin kuin muilla seurueen jäsenillä, jotka eivät olleet enää ensikertalaisia näissä hommissa kuten minä. Harrien koko oli sellaista keskikokoista ja välillä taas säälittävän pientä. Välillä käytiin syömässä ja vaihdettiin järveä, mutta huonoin tuloksin saalis oli vielä heikompi kuin ensimmäisellä järvellä.

Päivän päätyttyä tarkasteltiin saaliin määrää ja ei se niin heikko ollutkaan miltä se vaikutti. Harreja oli kertynyt kuitenkin yhteensä jo ihan mukavasti. Koko päivän ilma oli upea ja lämmin eikä kylmä vaivannut jäseniä kertaakaan. Nukkumaan ei pistettykkään niin hyvissä ajoin kun normaalisti, minttukaakao lämmitti todella mukavasti ja sen myötä olo muuttui jo hieman hilpeämmäksi, mutta huomenna oli ohjelmassa rautujen pilkkimistä hieman kauempana sijaitsevalla pikku lammella ja oli pakko pistää nukkumaan.

Aamulla taas herättyä juurikin samat toiminnat, jotka numeroin hieman ylemmäs. Niiden jälkeen siirryttiin toiselle järvelle siinä toivossa, että rautua alkaisi nousemaan ja ehkä jopa minä saisin elämäni ensimmäisen raudun ylös asti (vieläkin kaivelee ailakassa tapahtunut karkuutus). Ensimmäisen kalan taisi ylös saada Miika ja rautuhan sieltä nousi. Vähän ajan kuluttua alkoi jokaisella vavat täristä ja rautua alkoi nousemaan ihan kiitettävällä tahdilla, joka sittemmin pysähtyi ja siirryttiin ruokailemaan. Ruokapöytä oli sinänsä ihan mielenkiintoinen, koska se oli päällystetty suolen pätkillä ja verellä, mutta eipä tuo ruokahalua vähentänyt nälkäisiltä miehiltä. Sen jälkeen ei enää syönti ollut niin hyvä kuin alussa ja välillä nousi satunnaisesti muutama rautu. Saalis oli kuitenkin hyvä, jos oikein muistan, niin Pekka sai 12, Miika 11 ja mie sain 9 rautua eli yhteensä 32 rautua. Päivän isoin rautu taisi olla Pekalla, mutta painoa en osaa mennä arvioimaan. Itsehän olin päivään enemmän kuin tyytyväinen, koska vihdoinkin elämän ensimmäiset raudut olivat ylhäällä ja turvallisesti kalapussissa.

Aloitettiin matka kohti leiripaikkaa arkin/ruuan lämmitykseen. Kaiken tämän jälkeen taidettiin pistää nukkumaan jo jopa klo.21.30 ja päätettiin herätä aikaisemmin aamulla, koska huomenna oli jo poislähdön aika. Aamulla herättyä painuttiin viimeisille pilkkihetkille ja ei kauaakaan kun Miika repi reiästä ison n.1kg harjuksen ja melkein heti perään yli kilon raudun! Todella komea kala!. Kalaa tuli kaikin puolin hyvin kaikille. Kaiken kaikkiaan kalaa tuli itse asiassa paljon ja syönti oli paras viimeisenä päivänä. Valitettavasti lähdön hetki koittaa niin kuin joka reissussa. Keli oli tosin huonontunut ja näkyväisyys alkoi olemaan aika heikkoa ja siinä sitten kamat pakkailtiin melko nopeasti, ettei pimeä päässyt yllättämään. Poismeno mentiin lappalaisen neuvomaa reittiä, joka ei ollut mikään paras mahdollinen hiihtohinausreitti. Jyrkkiä alamäkiä oli paljon ja jarruttaminen ja pystyssä pysyminen oli todella hankalaa. Tulipa siinä sitten muutamat lipat vedettyä. Perille kuitenkin päästiin ehjin nahoin, mutta väsyneenä. Lähtöpaikalla Yrjö Pekan isä meitä jo odotteli. Kamat lyötiin autoihin ja kärryihin nopeasti. Kotiin oli jokaisella viemisenä kalaa aikalailla ja pitempäänkin ois tunturissa viihtynyt, mutta kerta se on seuraavakin. Kaiken kaikkiaan reissu oli täysin onnistunut ja mukava.

Kuvat ja teksti: Timo "RoC" Veijalainen ja kuvat: Miika "MoE" Alatalo

© www.tsaibma.com -seikkaile mukaan-