 |
Tsaibmalaisten mielestä paras tapa viettää pääsiäistä on pilkkiminen.Niinpä lauantai-iltana minä, Miika ja Pekka mietimme seuraavan päivän reissun kohdetta ja päädyimme tuttuun isojen siikojen järveen. Tieto siitä, että järvelle oli tulossa muitakin Tsaibman kalastustiimin jäseniä, helpotti päätöstä. Isojen siikojen järvi on erittäin haasteellinen järvi pilkkijälle. Yleensä siika ottaa järvellä parhaiteen pilkkiin vasta toukokuussa lumen kadottua jäältä. Tuolloinkin saalis jää yleensä muutamaan siikaan päivässä. Nyt elettiin vasta huhtikuun alkupäiviä joten veikkailimme saaliin olevan pari siikaa kaikille kuudelle pilkkijälle yhteensä. Mutta pieniä ne eivät tulisi olemaan.
Sunnuntaina lähtö venyi, sillä nukkuminen on mukavaa ja kyliltä piti hakea kelkkoihin bensaa. Pääsimme lähtemään puolenpäivän maissa liikkeelle. Matkalla huomasimme, että maisemat olivat kotikairan takamailla muuttuuneet paikoin melkoisesti sitten viime käynnin . Paikoissa joissa ennen kasvoi sankka metsä, saattoi nyt ihailla kaukana näkyviä tuntureita. Mieluummin olisin kuitenkin tässä tapauksessa ihaillut honkapuita. Hakkiolla oli muutenkin hankala kelkkailla kantojen ja ajourien seassa. Viimein kuitenkin saavuimme järvelle, jonka rannalla Juha, Kai ja Ilja pitivät jo tulistelutaukoa. Olivat saapuneet järvelle jo muutamia tunteja sitten. Saalistakin oli tullut kahden siian verran. Siiat olivat 840g ja 450g. Toisin sanoen järven perussiika ja pikkusiika. Järvelle saapui vielä tuttu pariskunta lumikenkäillen kahden koiransa kanssa. Ilmassa leijaili rennon kevätpäivän, leppoisuuden ja jälleennäkemisen henki. Niinpä aloimme Miikan ja Pekan kanssa tulistelemaan ja evästelemään ennen pilkkimisen aloittamista. Yllätyksellinen päätös pilkkihulluilta tsaibmalaisilta.
Tarpeeksi tulisteltuamme aloimme levittäytymään pienelle metsäjärvelle tosi mielessä. Kuten arvata saattoi, kovin paljon tapahtumia ei pilkkimiseen liittyen alkanut tapahtua. Kairasimme harvakseen reikiä ja odottelimme tärppiä. Yhtäkkiä järven toisella puolella alkoi tapahtua. Juha nousi seisomaan pilkkijakkaransa viereen ja katseli maahan ihan niinkuin ihastelisi saamaansa kalaa. Koska nykyaika on nykyaikaa, asia selvitettiin ottamalla kännykällä yhteys järven toiseen päähän. Huutamallakin asia olisi selvinnyt mutta emme halunneet häiritä luonnonrauhaa. Siikahan sieltä oli noussut. Reilu puolikiloinen mukava kala. Tämän jälkeen ei sitten pitkään aikaan mitään mainittavampaa tapahtunutkaan. Rauhallista mormuskan nypläämistä, paikan vaihtoa silloin tällöin, ja odottamista. Sellaista on pilkkiminen tällä isojen siikojen järvellä. Muutamia tunteja pilkittyämme olimme lähes koko porukka kerääntyneet järven samaan nurkkaan. Minä, Miika ja Juha päätimme kairata "sosiaalireiät", koska halusimme jutella kohtuullisen puuduttavaksi käyneen siian pilkinnän lomassa. Kairasimme siis kolme pilkkireikää ympyrään vieri viereen ja aloimme nypläämään mormuskaa ja porisemaan niitä näitä. Kymmenkunta minuuttia siinä pilkittyämme tunsin vavassani ensimmäisen kunnon tärppini tälle päivälle. Ja painava kalahan siellä oli kiinni. Kala ei venkoillut paljoa vastaan, joten kohtuullisen helposti sain 0,12 vahvuisella siimallani kalan nousemaan putkeen. Käsi avantoon ja komea siika oli jäällä. pilkkipäiväni oli kruunattu. Kalan painoksi todettiin 1280 grammaa. Pakko tunnustaa; uusi henkilökohtainen siikaennätykseni oli syntynyt. Suurten siikojen järvi ei pettänyt. Tämän jälkeen siikaa ei enää noussut. Ainoastaan yhden siikatärpin sain kokea, mutta kiinni kala ei tällä kertaa jäänyt.
Vähitellen aloimme vetäytyä järveltä kukin taholleen. Metsäjärvi hiljeni jälleen. Seuraavan kerran saavun järvelle ehkä kesällä vesiperhosten kuoriutumisen aikoihin. Silloin siikaa iskee hanakasti pikkuvaappuihin. Silloin etsitään todellista jättisiikaa.
Teksti Veli Alatalo, Kuvat: Miika Alatalo
© www.tsaibma.com -seikkaile mukaan- info@tsaibma.com