siikaa

ensimmäinen siikaretki 21-22.5

Kun toukokuu jo läheni loppuaan, oli lunta vielä paikoin runsaasti ja järvet jäässä. Lähdimme Velin kanssa siikapilkille, tavoitteena saada se suuri. Lähdimme liikkeelle vasta illalla ja tarkoitus oli maastoyön jälkeen pilkkiä seuraavana päivänä. Hiihdimme kohti ensimmäistä etappia, eli ylitettävää koskea. Kun saavuin koskelle, oli edessä masentava näky: kevättulva oli nostanut vedenpinnan niin ylös, että silta näytti alkavan vasta lähellä vastarantaa.
Veli tuli perässä lumikengillä ja kun hän tuli luokseni, mainitsin että pääsemme sillanrakennukseen.
Hetken oli vakava ilme Velilläkin, mutta sitten tuli jo reitti ohjeita: tuosta, tuonne ja tuonne.
Veli lähti ensin ylittämään jokea. Kunhan päästäisiin ensimmäiselle saarelle parimetrisen virran taakse, niin ei hätää. Vesi ulottui saappaiden äärirajoille ja virran paine oli kova. Horjuen Veli pääsi saarekkeelle ja oli minun vuoroni. Jalassani oli vaelluskengät, joten riisuin ne kiltisti jalasta ja kahlasin avojaloin hyisen virran läpi. Se oli siinä, vihdoin pääsimme sillalle ja kosken yli. Loppumatka menikin sitten nopeasti ja valitsimme järven rannalta leiripaikan.

Hieman ennen puoltayötä kokeilin pilkkiä lähistöllä ja aika pian sain puolenkilon siian. Loimutimme siikaa ja sen jälkeen koetimme hieman nukkua taivasalla. Huonosti nukutun yön jälkeen nousimme ylös aamu-auringon paistaessa kasvoille. Aamukahvien jälkeen oli aika lähteä pilkille.
Aamusyönti oli melko hiljainen, mutta kellon lähestyessä puoltapäivää jokisuussa alkoi tapahtua. Ensimmäinen kilon siika ryntäsi matalassa vedessä mormuskani kimppuun ja nostin rauhallisesti venkoilevan siian ylös. Joskus kolmen vartin päästä tapahtuma toistui toisen ja kolmannen kerran.

Veli alkoi jo masentua kun onnenlahjoja jaettiin niin epäreilusti. Pian Veli onnistui kuitenkin nostamaan hyvän siian. Iltapäivällä syönti heikkeni rannassa ja silloin totesin, että syvissä vesissähän ne isot kalat on. Kävelin keskemmälle järveä ja tein reiän paikkaan, jossa oli n.3m vettä. Kovin kauaa en ehtinyt pilkkiä kun vavan herkkyyskärki painui hiljaa alas. Nostin vapaa ja tunsin, että siiman päässä oli jo painavampi poukkoilija. Kalaa sai jo hetken houkutella avantoon näin syvässä 0.12mm siimalla. Pian kalan pää oli avannossa ja nappasin kalan naamaotteella jäälle.
– Liksom tvo kilo! sanoin Velille. 56,5 senttinen kala tosiaan oli jo lähempänä kahta kiloa.
Tämänkin paikan hiljennettyä päätimme kokeilla Velin mielestä hyvää ottipaikkaa toiselta rannalta.

Aika pitkään saimme paikallaan taas istua ennen kuin jotain tapahtui. Seuraava tapahtuma oli Velillä. Huomasin, että Veli väsyttelee kalaa yllättävän pitkään ja ehdin kaivaa jo videokameran esille. Sitten Veli jo huutelikin pettymyksen lauseita, kun kala oli päässyt avannon alla!
Velin arvion mukaan valtava, 3-4kg siika oli pyörähdellyt avannon alla ja läpsytellyt pyrstöllään puolelta toiselle. Sillä hetkellä mormuska kuitenkin irtosi siian suusta ja kala meni menojaan. Olisikohan edes mahtunut avannosta tämä siikajärven jättiläinen?
– Miks mie en tätä kalaa saanu, Veli toisteli jatkaessaan pilkkimistä. Pian Velillä otti taas siika kiinni, mutta tällä kertaa jäälle nousi lohdutuskala, alle puolikiloinen. Ei vaikuttanut kovin iloiselta tapahtumalta. Pian päätimme lähteä kotiin, mutta heti suunnittelimme seuraavaa reissua, se isomus oli pakko saada!

Toinen siikaretki 23.5

Taas siikajärvi kutsui. Tällä kertaa varmistimme toisemme köydellä kosken yli, virran paine kun oli taas edellisestä kerrasta kasvanut. Tällä reissulla Velillä oli onnenlahjat paremmassa kunnossa. Kolme kilon siikaa jäälle, kun itse sain vain yhden puolenkilon kalan. Isomusta ei kuulunut enää ja pilkkipäivä jäi hyvin lyhyeksi. Poistuimme paikalta yltyvässä vesisateessa.

Kuvat ja teksti: Miika "MoE" Alatalo