Vappusiikaa 30.4 - 1.5.2008

Vappu lähestyi uhkaavasti ja sen myötä vapaapäivä. Alkuviikosta suunniteltiin lähtöä pilkille, mutta määränpäästä ei oikein päästy selvyyteen ja yllättäen Miika vielä sairastui kevätflunssaan. Lopulta päätettiin keskiviikkoiltana, että suunnataan iltaa vasten tutulle siikajärvelle ja vietetään yö tulilla. Miika tervehtyi myös, mutta lähti matkaan hieman vajaakuntoisena.

Aurinko oli paistanut koko päivän ja lämmintä oli riittänyt paikoin lähemmäs +20 astetta. Ajelimme Kittilästä pohjoiseen puoli kahdeksan aikaan ja on mukava huomata miten pitkään päivä kestää jo. Pian oltiin jo ahkioita pakkaamassa ja aloitettiin hiihtomatka kohti siikoja. Talvella tehty vanha keino ei paljonkaan apuja tarjonnut, vaan sukset ja sen mukana miehet menivät armottomasti läpi hangesta. Jaskan vedettiin ahkioita ja Miika teki uraa edessä.

Pian hiihtäminen helpottui kelkanjäljen myötä ja matka taittui verkkaisesti. Pian oli edessä kosken ylitys ja lisää umpisessa hikoilua. Oli uskomattoman kuuma.. Perille pääsy oli monen hikipisaran jälkeen todellisuutta ja oli aika pystyttää leiri. Tarkoitus oli nukkua taivasalla, koska säätiedotus oli luvannut huomisellekin täyttä auringonpaistetta. Haettiin muutama tulipuu ja asettauduttiin nautiskelemaan upeasta kevättalven illasta. Pian oli päästävä testaamaan yösyöntiä ja Jaska meni etua tekemään pilkkireiät. Pilkittiin illan hämärtyessä ja siimaa ei oikein tahtonut nähdä. Aika kului jutellessa, mutta pian huomasin painoa vavassa. Yllätyksenä pääsin huutamaan pojille: NYT ON!

Jaska naureskeli viereisellä reiällä huijaavani, mutta samaa aikaa jännitin kalan kiinni pysymistä. Olihan siiman päässä hyväntuntuinen siika. Syvyydestä johtuen siika sai hieman vedettyä, mutta pian alkoi pilkkireiän vesi nousta ja iso siika sen mukana. Kauhukseni juuri kun aloin nostamaan kalaa päästä ylös, lensi mormuska irti. Lähellä oli kaamea karkuutus, mutta sain kalasta kiinni ja heitin sen jäälle. Keskiyönkala! Hetken ilakoinnin jälkeen kalalle punnittiin painoksi 1050g. Pian kalansaannin jälkeen suunnattiin tulille illanviettoon. Ilta sujui rattoisasti nuotiolla tarinoiden ja makuupussiin kömmittiin vastentahtoisesti. Oli kuitenkin nukuttava, että huomenna jaksaa pilkkiä päivän.

Aamulla heräiltiin yhdeksän aikaan ja aamukahvin jälkeen suunnattiin samoille avannoille. Ilma oli ihan uskomaton. Aurinko paistoi ja lämpö alkoi kuulua kevään ääninä. Lintujen viserrystä, lumen sulamista ja jäällä istuessa kuuli kuinka jää kihisi alla auringon sitä polttaessa. Kierrettiin järjestelmällisesti ympäri järveä, mutta tärppejä ei kuulunut. Vähän ennen puolta päivää Jaskalla nappasi ja hetken aikaa päästiin seuraamaan väsyttelyä, kunnes… EI PÄÄSI! Harmillisesti se siika jatkoi vielä taivaltaan.

Pian oli aika siirtyä ruokailemaan ja taukoa pitämään. Kirkkaus vaikutti silmiin ja oli mukava päästä välillä jäältä puiden varjoon. Oli jo kova nälkä ja ruokatankkaus toi lisää voimia sekä pilkki-intoa. Kauaa ei nuotiolla istuttu vaan päätettiin mennä jokisuuhun tutuille paikoille istumaan. Miika kairasi uuden reiän, mutta kuitenkin samalle alueelle eli jokisuun lähistölle. Kymmenisen minuuttia kerkesi kulua ja oli Miikan vuoro alkaa väsytellä. Painavan näköinen kala näytti olevan ja jäällä vallitsi kuolettava hiljaisuus väsyttelyn ajan. Kohta käsi meni avantoon ja siika lennähti jäälle. Iso siika! Puntarin numerot pysähtyivät 1250g! Mahtavaa, nyt on ylhäällä kaksi siikaa ja molemmat yli kilon painoisia.

Loppupäivä kului tyhjää pilkkiessä, mutta Jaskalla tärppäsi vielä kerran. Nyt väsyttely kesti pitempään ja jälleen oli hiljaista. Suureksi harmiksi tämäkin siika säästi henkensä. Tämän jälkeen reiät hiljeni ja päätimme suunnata toimistolle saunan lämmitykseen. Upea reissu kaiken kaikkiaan! Oli mahtava nukkua taivasalla, ottaa aurinkoa jäällä ja ennen kaikkea kaksi komeaa siikaa pois vietävänä. Pilkkiolosuhteet oli loistavat ja jäällä ei ollut lunta ollenkaan. Vesi pysyi myös välikerroksissa ja jäällä sai oikaistua kyljelleen ilman kastumista. Parin välikerroksen alla oli vielä n.25-35 cm jäätä. Kauaa ei nämä jäät enää kestä, joten omalta osalta tuo oli varmaan talven viimeinen reissu siikajärvelle. Kesällä lisää..

kuvat: Timo Veijalainen ja Miika Alatalo teksi: Timo Veijalainen