Hiihtoloman kalareissu Norjassa 4.3. - 8.3.2011

Tuuleaa!

Mie kuulin tämän meän porukan mukana kulkeneen ”lauseen” ensimmäisen kerran Miikalta yhellä kalareissulla Ruottin puolella, joskus maalis- tai huhtikuussa 2000- luvun alkupuolella. Saatto olla ensimmäinen kerta, ku Miika oli meän mukana pilkkireissulla. Silloin oli kova tuuli ja pyrytti lunta. Olimma pilkillä järvellä, missä on isoja harreja ja syvemmästä löytyy myös rautua. Sillä hetkellä olimma yhen niemennokan kärjessä ja Miika oli saanu ison raudun ja hyvin harria. Silloin kuului Miikalta keliin sopiva toteamus: ”Tuuleaa!” Mutta kala söi.

Muutamana viime vuotena meän pilkkireissu on ruukannu olla maaliskuussa pohjoisen hiihtolomien aikaan. Kukaan meistä ei enää opiskele, joten yhteisen vapaan hetken löytäminen ei niin vain onnistu muuten kuin hiihtoloman aikaan. Moni porukasta työskentelee opettajana, joten ajankohta on luonnollinen. Parina viime kertana ”ilmastonmuutos” on ilmaissut olemassaolostaan varsin tuulisilla ilmoilla. Ei onneksi reissun jokaisena päivänä, mutta ne päivät ja yöt, jolloin on puhaltanut, ovat olleet rohki kovatuulisia. Ne ovat pistäneet jo miettimään, onko maaliskuun alkuaika liian aikanen ajankohta. No, vuosi on pitkä aika ja niin sitä taas oltiin lyöty suunnitelmat lukkoon, että lähemmä pilkkimään rautua. Tällä kertaa eri maisemissa kuin muutamana edellisenä vuotena. Itse olen tehnyt tulevan reissun maisemissa elämäni hienoimman rautupilkkireissun toukokuun puolen välin jälkeen. Jää oli juuri noussut ja vesi valunut jäältä takaisin jään alle. Aurinko paistoi ja kala söi. Oli yksi lumisadepäiväkin, mutta pääsääntöisesti ilmat olivat loistavat.

Vuosien kultaamin muistoin minäkin lähdin jälleen matkaan yhdessä Juha Väisäsen, Pekka Perkkiön, Tuomas Perkkiön ja Samuli Rauhalan kanssa lauantaina 4.3.2011. Ajatus lähtemisestä askarrutti mieltä aamukahvia juodessa ja katsellessa tuulenkiehkuroiden kiitämistä pitkin Jerisjärven selkää. Jos tuuli on noin kova jo täällä, mitä se on ylempänä Norjassa? Pari päivää aiemmin olin saanut kuulla kelkalla matkanneiden joutumisesta lumimyrskyn kouriin Finnmarkissa. Kaksi heistä oli kuollut. Ei ollut varmasti keli nytkään häävi tunturissa ja sinne sitä oltiin menossa. Jos joku on hullu, niin se on kalamies…

Eipä siinä. Auto käyntiin ja mie hurautin Juhan luo Särkijärvelle. Oma auto parkkiin, tavarat Juhan autoon ja niin oltiin Juhan kanssa liikkeellä kohti Norjaa. Matkalla koukattiin Perkkiöille, missä Samulikin oli jo valmiina ja retkikunta oli pian tien päällä. Siinä sitä ajettiin letkassa pikku vinkan kourissa ja mielessämme toiveita tuulen laantumisesta. Lumisateen kanssa pärjää aina, mutta kova tuuli maaliskuun alkupuolella on paha, koska irtolumi nousee tuulen mukana vieden näkyvyyden.

Pääsimme perille lähtöpaikkaan, jossa pakkasimme tavarat autoista rekiin ja hetken aikaa reittiä etsiessämme pääsimme lopulta merkatulle reitille ja lähdimme ajamaan kohti leirijärveä. Emme kerinneet matkustaa kuin noin kymmenen kilometriä, kun minun ja Juhan ”hybridireki” hajosi. Jousitus on kiva asia autoissa ym., mutta koville tunturireissuille se ei sovi rekeen. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun meillä on jousitettu reki tunturireissulla. Toisen puolen jousi petti reestä ja hetken aikaa asiaa pohdittuamme sekä tyytyväisinä Perkkiöiden että Samulin lupauksista jakaa tavaramme rekiinsä. Päätimme jatkaa matkaa. Tavaramme mahtuivat heidän rekiinsä ja matka jatkui. Tässä vaiheessa kävi mielessä, että tästähän voi tulla hyvä reissu. Monesti tuntuu, että jos on alkuvaikeuksia, lopputuloksesta tulee hyvä.

"Tavaroiden uudelleenlastaus suoritettu ja katkennut matka jatkuu taas"

Loppumatka sujui hyvin, mitä nyt välillä piti pysähtyä kiristelemään rekien kuormaliinoja, koska rekien pakkausta ei oltu voitu tehdä optimaalisesti, sillä alkuperäisiä pakkauksia ei purettu kokonaan vaan tavaramme nostettiin päällimmäisiksi ylimpien tavaroiden joukkoon. Kelikin parani matkan edetessä. Perinteinen taistelumieliala alkoi nousta päällimmäiseksi. Mietin mielessäni istuessani kelkan kyytissä Juhan ajaessa, että aina se vain kannattaa lähteä tunturiin, jos on mahdollisuus. Tämä on se paikka, missä mie olen onnellinen.

Sen verta vastoinkäymiset olivat vieneet aikaa, että päivä alkoi jo hämärtää, kun olimme perillä leirijärvellä. Arvokasta pilkkiaikaa oli valunut hukkaan, mutta onneksi oli hieman aikaa kokeilla, mikä mieli rauduilla oli ruuan syönnin suhteen. Ennen järvelle menoa katselimme päivänvalon aikaan mahdollista telttapaikkaa. Pekka oli merkannut GPS:nsä hyvän telttapaikan kesäreissulla. Maastonmuotojen mukaan paikka vaikutti kelpo paikalta. Ei muuta kuin pilkkireput, kairat ja lapiot esille ja järvelle.

"Tuomas tarkkaavaisena leirijärvellä tulopäivänä"

"Samuli puolestaan meni heti lähelle paikkaa, josta Veli sai muutama vuosi sitten pilkillä jättiraudun. Juha vieressä tutussa pilkkiasennossaan"

"Pekalla oli ison kalan tärppi kalanpalasella syötitetyssä pilkissä. Kala ei Pekan harmiksi tarttunut."

Kaikki saivat raudun poikasia. Yhtään isompaa rautua ei tullut ensimmäisenä iltana, vain pari otettavaa soppakalaa. Alku olisi voinut olla parempikin. Potentiaalia järvessä piti olla, koska pojat ovat tehneet sinne pari talvista pilkkireissua ja kesäreissuakin. Pientä rautua on paljon, mutta isompien löydyttyä niitä voi kertyä mukavasti lyhyessä ajassa. Helppo pilkittävä järvi ei ole. Kalat voivat olla ranttuja syömään ja ne voivat olla kertyneenä harvoihin paikkoihin. Järvellä on helppoa pilkkiä tyhjää. Ainoastaan raudun poikaset voivat muistuttaa siitä, että olet pilkkimässä rautujärvellä.

Lopetimme pilkkimisen ja aloimme valmistautua telttapaikan kaivamiseen. Emme pilkkineet ihan hämärään, koska telttapaikan kaivuu on perinteisesti kaivuineen ja teltan pystytyksineen aikaa vievä operaatio ja ruokaa piti päästä tekemään. Ensimmäinen koekaivaus osui kivikkoon. Toisella yrittämällä löysimme hyvän alustan. Aloimme kaivaa telttapaikkaa isommalta alalta ja Tuomas kävi hakemassa reet. Biologian opettaja Tuomas ei kuitenkaan malttanut olla harrastamatta biologiaa ja toi meille näytille ensimmäisestä koekaivausreiästä lumen pinnalle nousseen sopulin. Ei olisi tullut ensimmäisenä mieleen, että maaliskuun alkupuolella lumen pinnalla tepastelee sopuli tunturissa.

"Hydrobiologi Tuomakselta luonnistuu myös sopulin tutkiminen. Juha ja kirjoittaja tauolla telttapaikan kaivuusta. "

Teltta saatiin pystyyn ja niin saattoi luksuselämä tunturissa alkaa. ”Tämä se on elämää.”

"Samuli nauttii elosta."

"Juha, Pekka ja Tuomas asettuvat taloksi"

"Kirjoittajan porontaljasta irtoaa karvaa melko helposti. Karvoja löytyi mm. kuksasta, ruokakiposta, kattilasta…"

Päivä 2

Ensimmäinen täysi päivä valkeni neitseellisen kauniina. Vain lännessä oli pilviverhoa näkyvissä, eikä tuulta juuri lainkaan. Ilma tuntui hyvältä raudun pilkkimisen kannalta ja antoi toiveita hyvästä reissusta muutenkin. Koska pilkkiaika edellisenä päivänä oli jäänyt vähälle, oli kiirettä jäälle havaittavissa. Perkkiön veljekset eivät kauaa aamupalalla tupeksineet ja kohta mieki seurasin perässä jäälle. Aamusyönti on paras syönti – sanovat vanhat pilkkijermut. Sitä mieki yritin lähteä toteamaan.

"Ei päivä voi kauniimpana alkaa…"

"Perkkiön veljekset kokeilemassa aamusyöntiä ja itsekin olen päässyt järvelle"

Mie olen tunturireissuilla välillä erilainen nuori ja pilkin aivan toisessa paikassa kuin muut. Kohta näin myös Juhan ja Samulin menevän pilkkimään Perkkiöiden kanssa, mutta aika aktiiviselta porukan liikehdintä näytti. Kalaa ei siis tullut. En itsekään saanut kuin eilisiä pikkutirrejä. Pojat vaihtoivat paikkaa ja Pekka näytti istuvan pitempään paikallaan käsien käydessä. Välillä näin mitä Pekka avannosta nosteli. Samanlaisia tirrejä sieltäkin näytti nousevan. Ei löytynyt isompaa kalaa vaikka kaikki liikkuivat järvellä kaloja etsien. Samuli onnistui saamaan yhden 700 gramman raudun ja itse sain yhden n. 600 g raudun kalanpalasella ryyditetyllä ootto-ongella.

"Osa porukasta vielä järvellä ennen teltalle paluuta"

Totesimme kahden aikoihin, että nyt pitää tehdä peliliikkeitä. Ei näin hyvää päivää kannata tuhlata tällä järvellä. Palasimme teltalle syömään pientä välipalaa ja päätimme seuraavan kalapaikan. Syönnin jälkeen siirryimme kelkoilla muutaman kilometrin päähän järvelle, joka on joskus ollut hyvä rautujärvi, mutta paikalliset ovat verkottaneet sen vuosia sitten. Kanta on alkanut uudelleen vahvistua, mutta millainen se olisi nyt?

"Juha valmistautuu siirtymiseen"

"Telttaelämää…"

Ajoimme ensimmäiseksi matalikolle, joka on ollut reissuillamme järven parhaimpia kalapaikkoja. Pojilla ei ollut nykyäkään. Itse onnistuin saamaan pari otettavaa rautua testipilkillä.

"Tiuran testilätkä antoi lupauksia matalikolla"

Siirryimme muutaman sata metriä järven toiseen päähän. Kellään ei ensin nykinyt. Teimme toiset reiät ja ei vieläkään mitään. Sitten Tuomaksen vavasta alkoi kuulua rutinaa ja jäälle lennähti komea rautu. Pilkki veteen ja uuden rutinan siivittämänä uusi komea rautu jäälle. Me muut pilkimme lähellä Tuomasta, mutta meidän vapamme olivat hiljaisia. Siirryin Tuomaksen etupuolelle mukamas parven mukana ja sainkin pari rautua – poikasta. Tuomas oli sillä välin saanut pari rautua lisää ja teki syönnin hiljennyttyä uuden reiän. Taas Tuomaksen kädet kävivät ja pari komeaa rautua nousi jäälle lyhyessä ajassa. Tätä se on. Vaikka ympärillä pilkkisi komppania, ei kalaa nouse kuin yhdestä reiästä tai yhdelle miehelle.

Porukkamme hajaantui. Jäin Tuomaksen lähelle muun porukan lähtiessä seuraamaan rantatörmää. Tein uusia reikiä ja sain tirrejä. Tuomas teki uuden reiän lähelle ja siinäkös vasta kädet kävivät. Hän sai monta hyvää rautua samasta reiästä, suurimpien ollessa yli 800 g. Ihme mies… Jonkun matkan päässä myös Juha näytti osuneen kalapaikalle. Hän alkoi saada rautuja tasaiseen tahtiin. Samulikin näytti saavan kaloja, eikä Pekkakaan jäänyt osattomaksi. Kun Tuomaksella syönti hiipui enkä itse saanut vieläkään otettavia rautuja, siirryin poikien lähelle. Juha näytti viettäneen kunnon raudunpilkintää. Jäällä oli toistakymmentä otettavaa rautua, suurimpien ollessa n. 800 g. Juha sanoi viettäneensä elämänsä parhaan raudunpilkintähetken. Uskoin sen, kun katsoin reiän vierellä olevia kaloja. Jos sattuu rautuparven kohdalle eikä päästätä yhtään kalaa irti, voi lopputuloksena olla Juhan kokema kiivas sessio. Syönti oli porukalla hieman laantunut. Tein reiän ja kohta minullakin nykäisi kunnolla. Sain muutaman raudun putkeen. Viimeinkin! Pojat saivat vielä kaikkiaan pari rautua ja syönti loppui. Kello oli yli viisi. Se oli kiihkeä parituntinen. Perkasimme kalat ja ajoimme takaisin leirijärvelle. Oli aika valmistaa ruokaa. Alla pojat leiripaikalla.

Juha

Pekka

Samuli

Tuomas

Illalla tuuli kääntyi siihen suuntaan, missä ei ollut tuulivalleja. Yöllä alkoi tuulla ihan tosissaan ja tuli mieleen, että taasko se myräkkä tuli. Juha ja Pekka kävivät yöllä tyhjennyksellä parivaljakkona, koska aikaisemmilla reissuilla on ollut pahimmissa myrskyissä tilanne, ettei toista ole voinut päästää yksin ulos. Näkyvyyttä ei ole ollut. Onneksi keli ei ollut nyt niin paha, mutta nopea visiitti se pojilla oli. Vaikka pojat pönkkäsivät teltan liepeen niin hyvin kuin mahdollista, oli aamulla teltta sen näköinen että yöllä on ollut ”tuuleaa”. Tuulta hillitsemässä ei ollut kunnon tuulivalleja siinä suunnassa ja tuuli tuli juuri teltan oviaukon suunnasta. Tulos on näkyvissä alla olevassa kuvassa.

"Lunta tulvillaan on raikas talvisää…"

"Juha laittoi yöllä takin makuupussin suojaksi "

Päivä 3

Pienen lapioinnin ja puhdistelun päätteeksi pääsimme keittämään aamukahvit ja –puurot. Tänään suunnitelmana oli käydä meille tuntemattomalla järvellä, jolla norjalaiset käyvät paljon pilkillä. Olimme valmistelleet käyntiä järvellä ottamalla kopioita ilmakuvista ja lukemalla netistä löytyviä norjalaisten reissuraportteja. Järvellä pitäisi olla mahdollisuus todella suuriin rautuihin. Koska ilmakin oli hyvä, olivat toiveet hyvästä kalastuspäivästä korkealla. Kunnon aamiainen naamaan ja eväät mukaan. Sitten lähdettiin kelkoilla vajaan tunnin siirtymälle.

"Teltta on kaivettu esille tuiskulumen alta."

"Kelkat ja reet eivät olleet moksiskaan yöllisestä vinkasta. Aamu oli komea."

Aloitimme pilkkimisen ilmakuvien perusteella herkullisesta paikasta. Ensimmäiset reiät tulivat liian syvälle ja lähdimme hakemaan matalampaa kohtaa. Hajaannuimme kahteen suuntaan, koska kumpaankin suuntaan pitäisi mataloitua. Emme saaneet alkuun kuin muutaman aivan pikkutirrin. Eikö tämä järvi sittenkään ollut hyvä rautujärvi? Siirryimme Juhan kanssa keskemmälle, jossa oli matalampaa. Kohta pojatkin tulivat lähistölle, mutta kalaa emme saaneet.

"Juha pilkillä"

Pilkimme matalikkoa porukalla jonkin aikaa. Kokeilimme syvästä, matalikon rinteestä ja matalikolta. Jos raudun saimme, se oli pieni poikanen, jotka laskimme takaisin. Muut pojat siirtyivät rannemmas ja itse jäin vielä matalikolle. Ajattelin, että tämän tyyppiseltä paikalta olemme ennenkin saaneet kalaa. Sain muutaman raudun poikasen ja rannempaa näytti myös nousevan muutamia. Kohta Pekka näytti saavan isomman raudun. Se oli päälle 700g. Jokohan se tästä käynnistyisi? Jonkin aikaa pilkittyäni myös minulla nykäisi kunnolla ja jäälle nousi n. 650 g rautu. Sitten ”syönti” hiljeni ja Perkkiöt sekä Samuli siirtyivät kokeilemaan ilmakuvien perusteella hyvästä kalapaikasta – salmesta. Juha kävi pilkkimässä kanssani hetken aikaa, mutta siirtyi myös salmeen. Hetken päästä Juha palasi hakemaan minut. Samoja pikkutirrejä oli sieltäkin noussut ja koska en ollut enää saanut matalikolta kalaa, siirryin Juhan kanssa poikien luo. Pilkittiin hetken aikaa pikkutirrejä ja lämmitettiin ruoka.

”Isomus” matalikolta Tiuran lätkällä"

"Juha lähestyy kelkalla."

Ruoan jälkeen kokeiltiin vielä salmea ja matalikkoa. Salmessa ollessamme norjalaiset reitin merkitsijät kävivät puhuttamassa meitä. Heidän mielestään järvi ei ollut hyvä rautujärvi ja he kertoivat lähistöltä parempia paikkoja. Olimme huomanneet, että järven raudut olivat hyvin vaalealihaisia ja he vahvistivat asian. Mitä kauempana merestä järvi on, sitä vaaleampilihaisia kalat ovat, he kertoivat. Heidän mielestään leirialueemme järvet olivat parempia rautujärviä, ja koska paluumatkalla reitti kulkee takuuvarman rautujärven kautta, päätimme lähteä sille järvelle noin kahden aikoihin. Siellä ainakin kala olisi syönnillään. Niin luulimme… Ei haittaa, vaikka kalat ovat valkolihaisia. Kunhan jotakin tulee.

Olemme pilkkineet tällä järvellä muutaman kerran ja niinpä osasimme mennä heti aikaisempien kertojen perusteella parhaalle paikalle. Kalojen syöntihalukkuus pystytään testaamaan nopeasti parilla kolmella reiällä per mies. Ensimmäiset reiät olivat tyhjiä. Toisella reiällä sain nopeasti n. 800 g raudun. No no, alkaahan se kala syyä. Kala jäi ainoaksi tapahtumaksi ja siirryimme lähellä olevalle järvelle, jossa olen viettänyt elämäni parasta raudun pilkintää toukokuussa.

"Korea päältä, valkoinen sisältä. Ei maku silti väriä katso. N. 800 g rautu takuujärvestä."

Laskeuduimme järvelle. Rakas järvi. Muistot tulvivat mieleen. Tuossa jokisuussa osuin rautuparveen ja pilkkivavan puola rusahteli muutaman kerran ärhäkästi, kun raudut iskivät ärhäkästi matalassa vedessä. Kokeilimme ensin syvästä, josta olemme saaneet hyvin rautua. Emme saaneet mitään ja siirryimme jokisuuhun. Ilta alkoi jo hämärtää, kun Samuli sai 400 g raudun. Komea ja lihava kala. Järven raudut ovat punalihaisia ja pulleita. Vaaleita päällepäin, mutta sisältä kauniita. Muita kaloja emme saaneet, joten siirryimme leirijärvelle syömäpuuhiin ja viettämään telttaelämää.

"Ilta alkaa jo hämärtää, kun Pekka pilkkii jokisuussa"

"Tuolta Samuli sai 400 g raudun tuulen suojasta. "

Päivä 4

Viimeisenä täytenä pilkkipäivänä päätimme pilkkiä muutaman kilometrin päässä olevalla järvellä, jolta olimme saaneet tähän mennessä parhaiten rautuja tällä reissulla. Jos emme nyt saa kalaa, on meillä mahdollisuus kokeilla paremmalla ajalla eilisen viimeistä järveä.

"Porukka valmistautuu pilkille toiseksi viimeisenä päivänä"

"Samuli on jo valmiina. Odotukset ovat korkealla ja mies iskussa."

Aloitimme pilkkimisen vanhoista rei’istämme. Samuli sai raudun ja minä pari, mutta vanha totuus piti paikkansa. Vanhoja reikiä ei kannata pilkkiä rautupilkillä. Ainakaan pitkään, vaikka niiltä olisi aiemmin tullut kalaa. Jokin sattumakala saattaa tulla. Silti uusilta alueilta löytää todennäköisemmin uusia parvia.

"Aloitusreiältä tulleet kalat Tiuralla"

Pojat lähtivät siirtymään tällä kertaa rantaviivaa toiseen suuntaan kuin viimeksi. Itse jäin itsepäisenä vielä kokeilemaan vanhoja reikiä. Melko nopeasti minunkin piti siirtyä poikien luo, koska Pekka ja Juha näyttivät saavan kaloja. Siirryin Juhan lähelle ja onnistuin saamaan muutaman kalan. Tuomas sai pari kalaa vähän kauempaa. Pekka ja Samulikin saivat vielä pari kalaa. Syönti hiljeni ja päätin käydä nopeasti aloitusrei’illä. Paikka oli saanut olla rauhassa. Olisiko sinne sattunut tulemaan uusia kaloja? Syönti oli päällä. Sain nopeasti kolme pientä rautua, mutta yhtä nopeasti syönti loppuikin.

Kuulin älähdyksen, että Juhalla oli ollut kova tärppi. Lampsin takaisin poikien luo Juhan lähelle. Juhalla tärppäsi uudelleen ja kala vei siimaa noin sekunnin ja irtosi. Pari sievää sanaa Juhalta tuli tilanteen päätteeksi. Oli kuulemma ollut iso kala. Ei vain pysynyt. Minulla tärppäsi kohta lujaa. Kala oli painava ja lähti viemään siimaa. Minua vain nauratti, kun kala oli niin iso. Nautin hetkestä sen vähän aikaa, mitä se kesti. Olen pari kertaa aiemminkin huomannut, että kun kala on pilkillä riittävän iso ja se vain vie siimaa, minua alkaa naurattaa. Ei siinä voi muuta tehdä. Kala irtosi ja tilanne rauhoittui. Kukaan ei saanut mitään. Pilkimme rauhassa voimistuvassa tuulessa. Kuinkahan pitkään täällä vielä voi pilkkiä, kun tuuli alkoi nostaa jo irtolunta lumen pinnasta? Voihan sitä, mutta ei se niin nautinnollista ole. Jonkin ajan päästä minulla nypläsi varovaisesti siiman päässä, ja sitten tärppäsi uudelleen lujaa ja taas lähdettiin. Nyt kala pysyi kiinni. Kala nousi ylös yllättävän nätisti ja kohta oli iso raudun pää reiässä. Toisella kädellä varmuuden vuoksi kiinni kiduksien takaa ja kala jäälle. Hyvän kokoinen kala! Arvelin kalan ääneen noin kiloiseksi. Pekka punnitsi kalan vierestä katseellaan selvästi yli kiloiseksi. Puntari näytti 1.570 kg. Reissuin ensimmäinen yli kiloinen kala oli jäällä. Perkasin tämän jälkeen saadut kalat yhä voimistuvassa tuulessa. Päätimme lähteä takaisin teltalle, vaikka kello oli vasta neljä iltapäivällä. Leirijärvellä olisi parempi tuulensuoja.

"Rautu 1.570 kg"

"Pönäkkä rautu ja saamaviehe"

Sen verran tuuli oli kerinnyt puhaltaa leirissä, että ennen leirijärvellä pilkkimistä piti telttaa puhdistaa lumesta. Pilkimme leirijärvellä hämärään saamatta kuin yhden otettavan soppakalan. Siirryimme telttaan syömään ja valmistelemaan huomista poislähtöä. Tuuli yltyi illalla niin kovaksi, että kävimme tekemässä tuulta vasten kauemmas leiristä vielä ylimääräisen tuulivallin. Vaikuttaisi tulevan retken tuulisin yö eikä sitä ole mukava viettää epävarmana tuulensuojavallien toimivuudesta.

"Lumi oli kerinnyt kinostua teltan viereen ja osin teltan päälle päivän aikana"

"Juha puhdistushommissa"

Päivä 5. Paluupäivä

Tuuli jatkui kovana yöllä ja oli aamulla entistä kovempi. Päätimme porukalla, että tänään ei pilkitä vaan lähdetään heti paluumatkalle, kun näkyvyyttä vielä oli jäljellä. Jos tuuli yltyy entisestään, paluumatka vaarantuu. Pöljäilemään emme ala. Pakkasimme teltan ja tavarat kovassa tuulessa. Paluumatka sujui hyvin ja perillä auraaja oli onneksi juuri aukaisemassa tietä. Muuten emme ehkä olisi päässeet autoilla pois. Kuvia ei viimeiseltä päivältä ole, koska ei tehnyt mieli olla hetkeäkään ilman käsineitä hyytävässä vinkassa.

Reissu oli takana. Reissu oli hyvä ja kannatti jälleen lähteä. Paluumatkalla alkoi jo tehdä mieli uuteen reissuun. Vimma pilkille on kova, eikä se laannu kuin lähtemällä tunturiin. Tätä reissuraporttia kirjoittaessani on ollut todella kova myrsky tapaninpäivänä Etelä- ja Keski-Suomessa. Myrsky iski pari päivää myöhemmin myös Pohjois-Pohjanmaalle. Sähköt ovat poikki lähes 250 000 taloudesta. ”Tuuleaa!” Ilmasto muuttuu ja kovia tuulia tuntuu olevan yhä useammin. Silti uskon uusia reissuja olevan tulossa. Ilmastonmuutos ei vie mukanaan kalastushimoa. Ainoastaan perheenlisäykset voivat sitä hetkellisesti laannuttaa.

kuvat ja teksti: Kai Keimiöniemi