Yllättäen saimmekin järjestettyä pari päivää aikaa ja pääsimme taas laskureissulle Norjaan. Ennen reissua yritimme tiedustella minkälaista lumi on vuorilla, mutta Jan R Olsen ei myöskään ollut tehnyt reissua vuorille pariin viikkoon. Jan oli tosin kuullut muilta laskijoilta lumen ollevan kovaa, ainakin Giilavarrilla. Øistein Bergin järjestettyä meille yöpymisen Gammelhotelliin oli kaikki kunnossa lähtöä varten. Ensimmäisen päivän kohteenamme oli Kågen ja siellä sijaitseva Storsandnestinden. Päivä alkoi todella komeassa auringon paisteessa, mutta näkyvyys oli silti heikkoa ilman ollessa hyvin utuinen. Alkumatkasta alkoi olla jo niin kuuma, että oli pakko vähentää vaatteita ja jatkaa nousua ilman paitaa. Nousimme jokivartta pitkin kohti Trolldalenia ja totesimme paikan olevan todella jylhä ja komea.

Päivä alkoi kirkkaassa auringon paisteessa	Miika ihailee jokilaaksoa. Vieressä kohoaa Trolltinden

Jonkin ajan kuluttua huomasimme suureksi pettymykseksi laakson pohjalla menevän moottorikelkan jälkiä. Tämä jos mikä masentaa laskijoita, jotka hakevat luonnon kauniita ja puhtaita laskupaikkoja. Matka jatkui hieman masentuneena ja myös sää alkoi uhkaavasti kylmetä. Ei mennyt kauaakaan kun vuorilta laskeutui 3 moottorikelkkaa ja laaksoon levisi ällöttävä pakokaasun katku. Kyllä alkoi sapettaa ja kelkkailijat saivat osakseen kaikki voimasanat mitä miehistä irtosi.

Noh, matka jatkuu.. Sää oli yllättäen muuttunut pilviseksi, eikä aurinko enää paistanut. Kylmä puuskittainen tuuli alkoi myös puhaltaa pitkin laaksoa ja nyt oli jo lisättävä kerraston päälle fleece-paita. Määränpää läheni skinnailun jatkuessa, mutta jälleen saimme pettyä! Moottorikelkkailijat olivat nimittäin huiputtaneet juuri saman vuoren minne meidän oli tarkoitus kiivetä. Päätimme jättää sen suunnitelman ja yrittää viereiselle huipulle, mutta valitettavasti lumilipat tukkivat kiipeilyreitin, eikä sinnekkään ollut menemistä.

Miika skinnaa kohti taustalla näkyvää Storsandnestindeniä

Päätimme vetäytyä takaisin, olihan ilmakin muuttunut huonompaan suuntaan. Mieltä piristi se, että laskettavaa oli ihan mukavasti edessä ja sitähän tänne oltiin tultu tekemään. Luisto ei ollut mikään paras mahdollinen lumen ollessa todella tökkivää, eikä huimiin vauhteihin näillä harjuilla päästy. Joka tapauksessa oli mukava käydä tutkimassa Trolldalenia ja varmaan näissäkin maisemissa vielä tullaan uudelleen vierailemaan. Päivän jälkeen molemmat olivat hyvin väsyneitä ja köröttelimme kohti Gammelhotellia. Hotellilla oli samaan aikaan n.50 varjoliitäjää, jotka aikoivat seuraavana päivänä yrittää Norjan ennätystä. Edellinen ennätys yhteislennossa oli kuuleman mukaan 48 hyppääjää kerralla eli kahdella aikoivat pistää paremmaksi.

Näin vapun alla hotellilla olikin jo osa porukasta iloisissa tunnelmissa. Samaa fiilistä haettiin myös kahden suomalaisen voimin ja siinä myös loppujen lopuksi onnistuttiin.. Olderdalenissa ilma oli ollut koko päivän hyvä ja päätimme ottaa seuraavan päivän kohteeksi Nordmannviktindenin. Aikaista herätystä ei onneksi tarvinnut, koska valoa riittää pitkälle iltaan asti, niinpä saimme rauhassa jatkaa illanviettoa auringon laskiessa...

Moottorikelkkailijat mustasivat mieltä

 

Lumilipat estivät toisen nousureitin

 

Skinit pois ja mäkeen

 

Miika laskee alas laaksoon

 

Kurvailua pienemmillä ränneillä. Miika antaa näytteen taidoistaan

 

Gammehotelli oli täynnä varjoliitäjiä

 

SEURAAVA PÄIVÄ ,NEXT DAY, NÄSTA DAG