Seikkailua Vätsärin erämaassa 17.-19.4.2008

Tsaibma Oy järjesti arvonnan, jonka voittajalle järjestettiin kalastusseikkailu Vätsärin erämaahan. Kilpailun voitti rovaniemeläinen
Markku ja mukaan hän valitsi raahelaisen eräkaverinsa Jarin.

Reissun sotasuunnitelmat kävimme läpi Sevettijärven kylässä paikallisoppaiden avulla. Juha ja Clovis tuntevat Vätsärin ja Kaldoaivin erämaat läpikotaisin. Tarvittavat tavarat pakkasimme torstaiaamuna suuriin rekiin ja aloitimme matkan erämaahan. Suunnitelmanamme oli kokeilla aluksi kalansyöntiä "Cloviksen taimenjärvellä". Clovis oli saanut nauttia useampaan otteeseen hienosta taimenen perhokalastuksesta kyseisellä järvellä. Alueen vesistöjä Clovis on tutkinut kesäisin perhovapansa kanssa kuukaudenkin kerrallaan. Saalista on tullut pienistäkin lammista. Eräästäkin mitättömän kokoisesta järvestä hän on saanut 80 sentin taimenen. Ajatukset menivät kelkkakunnilla kuitenkin hieman ristiin ja päädyimme aivan toiselle taimenjärvelle. Siinäkin piti taimenta asustaa, joten aloimme pilkille. Toisen taimenjärven kokeilun ajattelimme jättää paluumatkalle.

Kun taimenta ei järvestä kuulunut ja paikalla pilkkinyt toinen porukka ei mitään saanut, päätimme lähteä lähistöllä sijaitsevalle rautujärvelle. Juha ohjasi meidät edellisillä reissuilla ottipaikaksi osoittautuneen saaren laitaan. Kauaa ei tarvinnut jäällä kylmettyä kun Markku vetaisi ensimmäisen raudun avannosta. Kala ei ollut iso, mutta hyvä soppakala. Kalaa alkoi napsahdella pilkkiin säännöllisen epäsäännöllisesti ja pian meillä oli parinkymmentä hyvää ruokakalaa. Kirkasvetisellä järvellä oli hyvä tähystää kalojen maailmaan, ja etenkin Jari otti monet kalat näköpilkintätekniikalla. Kala otti yhtä hyvin matoon ja kärpäsentoukkaan. Intohimoisena perhokalastajana Clovis tutki, mitä raudut olivat syöneet. Ruumiinavauksessa selvisi, ettei kala ollut nirsoa: raudun vatsasta löytyi tupakan filtteri...

Kun kalan makuun oli päästy, lähdimme ajamaan Surnujärvelle leirin tekoon. Leirille löytyikin oivallinen paikka kilpikaarnaisen petäjän alta. Illalla kävimme kokeilemassa vielä suuren järvialtaan kalapaikkoja. Eräässä poukamassa Jaskalla oli iso kala vähän aikaa kiinni, mutta se karkasi harmillisesti. Pilkki takaisin pyyntiin ja ilmeisesti sama kala oli jälleen kiinni. Kevyellä vavalla kalaa sai jonkin aikaa kesyttää, ja kun viimein pää tuli avantoon saimme todeta kalan isoksi harriksi. Ensin harria arvioitiin jopa puolitoistakiloiseksi, sitten 1,2–1,3 kiloiseksi. Puntarin antama tulos oli tasan 1,3 kiloa. Hieno savukala!

Muuta kalaa ei ilta enää tuonut tullessaan, jos paria pientä ahventa ei lasketa. Iltasella laitoimme järvelle neljä koukkua pyyntiin. Yhteen syötiksi ahvenenpala, yhteen pikkumutu ja kahteen kunnon matoklimppi. Passiivipyydykset ovat Vätsärissä paikallisten nautintaoikeuksia. Illalla leiripetäjikköä valaisi kunnon tulet, ja keittelimme rautusoppaa. Jutut olivat sitä vanhaa tuttua metsälaatua. Päivän puhaltanut tuuli heikkeni ja ilma oli niin komea, että Timo, Jaska ja Clovis nukkuivat ulkosalla nuotion äärellä. Kukin teki omanlaisensa pesän: Clovis kokosi männynoksia porontaljan alle, Timo kiskaisi kelkan reen lähemmäs tulia ja Jaska käytti toista rekeä sänkynään. Me muut kömmimme lämpimään telttaan.

Perjantai

Aamulla keittelimme kahvit ja saikat makeiden unien päälle. Myös ulkona pötkötelleet miehet sanoivat nukkuneensa hyvin. Mitä nyt heräilevä tuuli oli pyörittänyt aikaisin aamulla savut Timon makuupussiin. Kun rautugraavileipää oli maistelu tarpeeksi, lähdimme Jaskan kanssa kokemaan yön pyytäneet koukut. Ensimmäiset koukut olivat syvemmässä, noin kuudessa metrissä. Ensimmäisessä oli pieni matikka ja toisessa ei mitään. Kun siirryimme rannanpuoleisille koukuille, huomasimme että toinen keppi heilui voimakkaasti. Iso kala! Puhdistimme avannon lumesta ja Jaska väsytteli yhä varsin voimakasta kalaa. Siimaa oli kepin päässä noin metri, joten kala ei päässyt kovin kauaksi rymyämään. Kun kala saatiin väsytettyä avannon alle, huomasimme sen olevan tosi nätti taimen. Nostin kalan kiduksista ylös ja teimme kunnon tuuletukset päälle. Parikiloinen Surnun taimen!

Siinä oli leirissä odottaneilla kalamiehillä ihmettelemistä kun palasimme aamutulille. Kalastuskuumekin taisi heräillä alkavalle päivälle. Kahvikuksan äärellä mietimme taas päivän suunnitelman. Päätimme käydä kokeilemassa pienempiä lähijärviä ja koukata illaksi takaisin. Ensimmäisillä järvillä tapasimme toisen kalastusseurueen. Parin kilon haukia ja yhden hyvän kokoisen harrin olivat saaneet. Me jatkoimme seuraavalle järvelle, joka ei sekään tehnyt autuaaksi. Nykäystäkään ei jalommilta kaloilta tullut, vaikka pilkimme hienoissa jokisuissa. Yksi pieni hauki pääsi jäälle asti. Päivän aikana kokeilimme vielä paria pikkujärveä, mutta kala ei ollut otillaan. Liekö pohjoiseen kääntynyt tuuli syynä, vai oliko kalojen mielestä lunta ja jäätä vielä liian paljon pimentämässä kalojen maailmaa. Illalla kokeilimme vielä leirijärveä. Muutamia harreja saimme, joista komeimman, noin kiloisen sai Markku. Lisäksi pilkkiin nappasi pari hyvänkokoista ahventa. Illalla söimme taas kunnon kala-aterian, kun savustimme harria ja ahventa. Kala pisti haukotuttamaan kalamiehiä ja nukuimme ruhtinaalliset yöunet.

Lauantai

Lauantaina oli aika purkaa leiri ja siirtyä taas illaksi Sevettijärvelle. Matkalla meillä oli kuitenkin muutama järvi testattavana. Erityisellä innolla odotimme Cloviksen taimenjärveä. Leiri koottiin ripeästi ja koimme vielä järveltä pyynnissä olleet koukut. Ei ollut enää yhdessäkään kalaa, mato sentään oli koukusta kelvannut. Matkalla saavuimme suurelle järvelle, jota olimme aikaisemmin suunnitelleet leirijärveksikin. Päätimme kokeilla hetken pilkintää. Kelit vaihtuivat todella tiuhaan: Välillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja hetken kuluttua navakka tuuli nosti tyhjästä sankan lumipyryn.

Järveltä löytyi kännykkään hieman kuuluvuutta ja Markku siirtyi kauemmas puhelimeen. Vavan hän jätti avannolle pyyntiin. Juuri silloin iso kala iski Markun pilkkiin. Timo oli ehtinyt todistaa, kun jäykkä vapa taipui aivan mutkalle. Juuri kun Markku sai vavan käteensä, isomus irtosi. Taimeneksi kalaa epäilimme.. Jatkoimme matkaamme taas kohti Sevettiä, ja pian vuorossa oli se kauan odotettu Cloviksen taimenjärvi. Kirkasvetinen metsäjärvi oli tämäkin. Vettä tuntui olevan 3–6 metriä paikassa kuin paikassa, mutta kaloihin emme saaneet yhteyttä. Clovis kävi Markun kanssa kauemmassa kolkassa pilkillä ja Cloviksella oli ollut valtava kala kiinni. Kalaa ei kuitenkaan saatu malliksi ja jouduimme tyytymään Cloviksen kesäisiin taimenmuisteloihin. Tänne pitää tulla kesällä! Sevettijärvelle saavuttuamme valmistimme legendaarisesta Surnun taimenesta keiton. Oli aika valmistautua seuraaviin seikkailuihin.

Vätsärin seutu on maisemiltaan omalaatuista. Mäntyä ja koivua kasvaa kutakuinkin kaikkialla, joten hyvää polttopuuta on tarjolla riittävästi. Kalasto on monipuolinen, reissullamme saimme kaikkiaan seitsemän eri kalalajia. Vätsäri tarjoaa elämyksiä etenkin taimenenkalastukseen, sillä mahdollisuus on todellisiin jättiläisiin, jotka lähentelevät kymmentä kiloa.

kuvat: Timo Veijalainen ja Miika Alatalo teksti: Miika Alatalo