Elettiin kutakuinkin kesäkuun puoliväliä kun päätimme lähteä Jyrkin ja Sarin kanssa tunturiin Harria kalastamaan. Olimme kuulleet, että Kilpisjärvestä oli lähtenyt jäät tavallista aikaisemmin. Väyläkin virtasi kesäkuivana Muonion korkeudella. Tästä riemastuneena uskoimme kalan olevan jo tunturijärvissä syönnillään.
Ensimmäisenä iltana järvi oli välillä lähes peilityyni, mutta kala ei syönyt vaikka kuinka vilkkua ja perhoa paiskottiin. Hieman alakuloisena aloimme nukkua illalla, mutta uskottelin muille että kyllä sitä kalaa vielä nousee. Uni tuli välittömästi. Joskus yöllä vavahduin oven avautumiseen.
-Jyrki oli heitellyt järvellä yömyöhään, eikä ollut saanut tärppiäkään.
Aamulla varhain nousin ensimmäisenä ja lähdin aamupesulle läheiselle purolle. Päivästä oli tulossa lämmin ja aurinkoinen. Kiiruna pesue oli jäädä jalan alle vaivaiskoivuryteikössä samoillessani ja emo paapatti kauempana. Kiersin poikueen ja tulin pienen puron vai sanoisinko ojan rantaan.
Rymistelin rantamättäälle melko vauhdilla ja samalla matalassa purossa molskahti jokin. Katsoin ylä- ja alavirtaan mutten nähnyt mitään kirkkaassa vedessä. Pudotin varmaan rannasta kunttaa veteen, ajattelin. Peseydyin puron rannalla ja samalla kun harjailin hampaita, katselin ajatuksissani puron pohjaa. Pian näin tumman hahmon pohjassa. Lakkasin tasaisen harjausliikkeen ja hieraisin hieman väsyneitä silmiä. Lähempi tarkastelu osoitti, että pohjassa pysytteli paikallaan iso Harri!
Harjattuani hampaat mietin hetken. En ollut ottanut vapaa mukaani, siispä ajattelin kokeilla pyydystää Harrin käsin. Tuoretta kalaa teki mieli. Purossa oli noin puolimetriä vettä ja yläpuolellani oli matala koskentapainen virtapaikka. Puro oli niin pieni, että pystyin harppaamaan toisen jalan vastarannalle ja näin lähestymään saalista takaapäin. Käärin paidan hihat ja hitaasti aloin ujuttaa käsiä kalaa kohti, läpi pintakalvon. Kun käteni oli jo muutaman sentin päässä kalasta, tein ratkaisevan, nopean puristusliikkeen. Kala kuitenkin ehti tuntea vedenpaineen ja livahti karkuun, suoraan yläpuolen koskeen. Pyrähdin perään ja matalassa koskessa sain painettua kalan pohjaa vasten ja heitin sen rannalle. Saaliskiihko valtasi miehen kuin muinaisaikojen luolamiehellä ja surmasin kalan.
Uskomatonta! Lähes puolimetrinen Harjus aamupesun lomassa, ilman kalastusvälineitä.
Perkasin kalan ja myhäilin hetken yksinäni kauniissa tunturimaisemassa.
Kun avasin kämpän oven porukka oli vielä nukkumassa. Syntyi kuitenkin eri vipinä kun sanoin; Sain hyvän Harrin –aamupesulla. Jyrkin ilme oli pöllämystynyt. ”eetkä saanu, en usko” –oli ensimmäiset kommentit. Pian Jyrki kuitenkin näki kalan ja selitin tilanteen. ”Voi jumalauta, meikä koko yön veivannu järvellä enkä ole saanu mittää ja sie haet käsin harrin!”.
Fileerattiin kala suolattavaksi ja päätimme mennä katsomaan olisiko paikalla lisää kaloja. Otimme purosta vielä kaksi kalaa, toisen käsin, toisen haavilla. Kyseinen puro oli Harjusten kutupaikka, johon muutama yksilö oli jäänyt asumaan. Löysimme puron rannalta kuturasitukseen kuolleen 55-60cm isomus Harrin ruhon. Pyydystämämme 600-800g kalat olivat kuitenkin mainioita ruokakaloja.
Onneksi saimme järvestä kalaa vielä vapavälineinkin, muuten olisi reissu ollut urheilukalastajalle aika nolo. Jos ei ”Lapin Särki” syö niin poimitaan sitten käsin

 

 

teksti ja kuva: Miika Alatalo

© www.tsaibma.com -tuomme erämaan näytöllesi-