Lohestusta

Lohestajan kertomus

Ja taas oli aika lähteä lohestamaan. Mukaan sain, ilman suurempaa houkuttelua, kaverini Pekan. Kello oli 21.30, kun saavuimme Visantokosken yläpuolelle. Keli täysin tyyni, aurinko vaan heijasteli pilviverhon takaa.Siellä se vene odotti soutajaa pienen pusikon suojassa. Rannalla katselin ympärilleni ja haistelin, että minkälaisella vaapulla olisi ottia tänä iltana. Eihän sille lohellekaan ihan mikä tahansa kelpaa, kuten varmaan kaikki kalastajat ovat huomanneet. Ilma suosi kahdenlaista vaappua. Kuparikultaista, jossa alkukesän kirkkaan punaista ja vihreää. Sekä vaappua, jossa päävärinä oranssia, vihreä -musta raidalla.

Soudimme varsinaiselle soutupaikalle ja poikkesimme rannalle jututtamaan kahta kalakaveria. Vähän aikaa juteltuamme sanoin Pekalle, että lähdetään käymään kokeilemassa tuosta yhdestä lohen otti paikasta, josko siellä olisi lohi vaappua odottamassa. Saimme vaaput veteen ja aloin soutamaan Suomen puolelta Ruotsin puolelle. Pääsimme lähelle Ruotsin puolella olevaa otti paikkaa ja samalla oikealla puolella oleva vapa taipui ja hyrrä alkoi huutamaan. Veden pinnasta erotti lohen liikkeet ja näemme pari mahtavaa hyppyä. Tein vastavedon soutamalla ja aloin kelaamaan toisia vapoja pois. Veneen annoimme lipua virran mukana, Pekka tarkkaili keulassa silmä kovana lohen liikkeitä. Kun sain tyhjät kelattua pois aloin väsyttelemään lohta, jonka totesin heti pieneksi noin 3-4kg:ksi. Välillä lohi hyppi ja vie siimaa.

Aikaa kuluu noin 5min ja lohi tuntuu olevan väsynyt. Sanon Pekalle, että ojentaa nostokoukun. Kelaan lohta lähemmäksi venettä ja samassa se potkaisee voimakkaasti ja sukeltaa takaisin veteen. Vaappu irtoaa leuasta ja lohi karkaa. Kaverit ovat seuranneet rannalta ja kiroilevat, että on se kumma homma kun he soutavat päivän ilman mitään ja me tulemme Pekan kanssa ja heti on kala kiinni. Naureskelemme ettei kalamies voi sille mitään, että kalaa saa. Vaikkakin tällä kertaa se karkasi. No oikeasti vähän tai vähän enemmänkin kyllä tuli kiroiltua.

Mutta eihän tosi kalamies noin helpolla luovuta vaan päätimme laskea vaaput uudelleen veteen. Tällä kertaa laskimme vaaput Ruotsin puolelta. Vain kolme vapaa, toiset kolme jääköön syrjään. Käänsin veneen keulan viistosti Suomea päin ja lisäsin vähän vauhtia veneeseen. Pääsimme keskelle jokea ja sitten taipui vasemman puoleinen vapa. Hyrrä huutaa ja huutaa ja lohi vaan vie siimaa. Pekka huusi veneen keulasta, että nyt on kunnon kala kiinni.

Kelaan taas tyhjät vavat pois, lohen viedessä koko ajan siimaa. Siimaa on mennyt ainakin parisataa metriä. Saan tyhjät kelattua ja aloitan uudelleen lohen kanssa taistelun. Kaverit rannalla kuvasivat kameralla, kun kamppailin lohen kanssa. Välillä lohi tulee lähemmäs venettä ja taas lähtee viemään siimaa rantaa kohti. Tätä kestää noin 20 minuuttia kunnes näen lohen väsyvän. Lohi ei enää jaksa pistää hanttiin vaan päättää luovuttaa ja kellahtaa kyljelleen vedessä. Pyydä Pekalta taas nostokoukun. Otan vavan vasempaan käteen, koukun oikeaan ja uitan kalan kohti veneen reunaa. Lohi lipuu haluttuun paikkaan ja pääsen koukkaamaan kalan selästä veneeseen. Tämä lohi ei päässytkään karkuun! Äkkiä rimpuileva lohi vaan veneen pohjalle ja ei kun puupalikasta päähän. Siitä se ei enää mihinkään muualle pääse kuin pannulle.

Kyllä meillä oli Pekan kanssa hymy herkässä. Minä nykäisen moottorin käyntiin ja ajoimme lähtöpaikalle. Kaverit ylempänä rannalla huutelivat jo punnituksen tuloksia. Ensimmäisenä kuitenkin päästän veret kalasta ja sitten vasta punnitus. Marjas oli 11,8kg ja 110cm. Otti vaappuna Hirvas. Siinä se sitten oli, taas onnistunut lohen soutu. Pekka nappasi rannalla vielä muutaman kuvan ja sen jälkeen suuntasimme mummolan pihalle. Vielä viimeiset dokumenttikuvat ja laitoimme lohen fileiksi. Ja jäimme odottamaan seuraavaa lohestus reissua.

Lohikuva ja teksti: Toni "lohestaja" Kuusisto Kuvat: Timo Veijalainen