Pekka Perkkiö

Pekka Perkkiö on kotoisin Muonion Kätkäsuvannosta, mutta nykyisin hän toimii fysiikan opettajana Oulussa. Pekka on kala- ja erämies henkeen ja vereen. On hankala kuvitella tunturireissua ilman Pekkaa, sillä hänellä on uskomaton kyky järjestellä siviiliasioihin muutaman päivän loma erittäin lyhyellä varoitusajalla. Pekka onkin ollut lähes jokaisella porukkamme kalareissulla mukana. Pekalle on tyypillistä hyvin analysoiva kalastus. Hän tonkii lähes jokaisen saalistamansa kalan mahalaukun sisällön ja tekee siitä hyvin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Pekalla on tapana myös arvioida kalojen muotoa, väritystä, käyttäytymistä ym. ja vertailla näitä eri vesistöjen välillä. Jonain päivänä hänestä tulee varmaan itseoppinut limnologi.

Suosikki pilkki on Valio (7 cm), varustettuna kahden uistinrenkaan varassa riippuvalla kolmihaarakoukulla, syöttinä kalansilmä. Erinomainen pilkki ahvenelle ja hauelle, mutta kelpaa myös harrille. Suosikkipilkki harrille on Lys Draken ja raudulle isoin Abu Rauto. Siialle oranssi morri. Suosikki uistin on keskikokoinen Lotto värissä puna-musta. Kelpaa kaikelle kalalle, mutta on erityisesti rautujen suosiossa. Lentää myös hyvin. Hauelle ehoton suosikki on Professori 00. Ahvenelle ja tammukalle jigi. Taimenelle ja järvilohelle täkyraksi.

Niitä on niin monta, että ellei kalastus into hiivu, niin ei kyllä tämän elämän aikana ehi kaikkialla käydä. Jos nyt yksi paikka pitää valita, niin Siperiaan tundran ja havumetsä alueen rajoille.

Lohi on hypänny veneeseen (oli kiinni siimanpäässä). Ensimmäinen tuulastus saalis 3,5 kg matikka. Harmillisia sattumia: Lohi haavista läpi ja karkuun. Toisten vedellessä yli kilon rautuja mie sain vain ison kolmihaarakoukun missä oli keinotoukkia.

Kumpi on tärkeämpää kalastuksessa: luonto vai saalis? Toisin sanoen, kumman valitsisit: paljon kalaa Oulun lähivesiltä vai vähäkalainen reissu tunturiin?

Ilman muuta luonto. Kalaahan kyllä saa niin paljon kuin vain ehtii syömään. Luontoon sen sijaan pääsee harvemmin. Onhan se tietenki mukavaa, jos tulee paljon kalaa ja isoja. Mukavinta kalastus on hyvässä seurassa, lähes koskemattoman luonnon keskellä, isojen rautujen pintoessa, kiireettömässä ilmapiirissä. Kiireettömyys on tärkeä asia ja edellyttää useamman päivän reissua tai tarpeeksi rentoa otetta kalastukseen

Ei ole vielä sattunut kohille. Ellei lasketa Velin sairastumista, joka olisi kyllä ollut äärimmäisen vaikea tilanne ilman viereen leiriintyneitä suomalaisia ja jos kännyköitä ei olisi keksitty. Muuten ei ole kyllä mitään mainitsemisen arvoista sattunu. Pitää koputtaa puuta. Enemmän niitä vaikeita tilanteita syntyy muualla. Erä elämä on niin yksinkertaista, mutta ei kuitenkaan vaaratonta. Erämaissa liikuttaessa riskien välttäminen, periksiantamattomuus ja järjen käyttö takaavat jo aika hyvän turvan. Siihen ko vielä lisää pari kaveria, niin alkaa jo olla aika hyvä henkivakuutus.

Pekasta on tulossa hyvää vauhtia Tsaibman oma mannekiini. Tuntuu että lähes joka toisessa eräreissuilta otetussa valokuvassa on Pekka poseeraamassa. Syitä tähän voidaan pohtia. Yksi on ehkä se, että Pekka osaa poseerata kalan kanssa todella hyvin. Kala kuin kala näyttää Pekan käsissä suurelta ja kauniilta. Todennäköisin syy lienee kuitenkin se, että Pekka saa yksinkertaisesti paljon isoja kaloja joita on pakko saamamiehen kanssa kuvata